keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kohtaaminen

Pikainen päivitys vain siitä, kuinka vaikeaa on kohdata ja myöntää, että ei pystykään kaikkeen. Tai siis kaikkeen siihen, mihin on ryhtynyt. Tänään on se päivä, kun tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Mä oon hienosti pudottanut painoa ja kuntoillut. Oon ylpeä siitä ja haluan jatkaa samalla radalla, mutta jos haluan jatkaa tästä eteenpäin, mun on myönnettävä, että aika ei vaan riitä kaikkeen. Kukaan ei pysty mulle tarjoamaan tunteja lisää vuorokausiin, joten on tyydyttävä siihen mitä on käytettävissä. Kouluhommat siis jäävät...mä tiedän, että moni varmaan pettyy mun päätöksiin. Enkä kiellä, että itsekin pettyisin, mutta ihmisellä on vain tietyt varannot ja mulla ne tuli tänään tiensä päähän.

Tulin kotiin Erikan harrastuksista vartin vaille kahdeksan illalla. Sitä ennen oli siis työpäivä takana, lastenhaku hoidosta, ruuanlaitto. Yhdeksältä kun vihdoin talo oli hiljainen ja pystyin keskittymään kouluhommiin, jaksoin tunnin pakertaa tehtävien parissa...tuloksena kaksi sivua täyttä sopaa ja monen monta jäi vielä kirjotettavaksi. Totesin, että en millään pysty hoitamaan taloutta, lapsia, töitä, koulua ja myös itseäni, yksin. Lastenhoidosta en ole valmis tinkimään enkä itsestäni. Saavutetuista eduista ei tingitä, toisinsanoen treenit on maksettu ja ne hoidetaan...tulen hyvälle tuulelle joka kerta kun saa hien pintaan...olen ollut terveempi kuin aikoihin. Työ on pakko hoitaa ja talous...no, eihän niitä pyykkejä kukaan muu laita pesuun ja puhtaita kaappiin. Ei tää vaan nyt toimi...joko olen työntekijä tai opiskelija, mut ei molempia. Olkoon paska tutkinto...niellään pettymys ja todetaan, että vitut tässä mitään helvetin supernaisia ollaan.

Kesän myrskystä...nyt tuli Hannan myrsky.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Voiko nyt jo sanoa, että syksy?

...Luntakin tuli tänään ensimmäisen kerran, niin kai nyt on jo syksy...? 
Mulle on valitettu, ku päivitykset on taas olleet mitä on. No niin on joo. Ku oon yrittäny tsempata itseäni liikkumaan ja jatkamaan elämääni siihen mihin jäin...eli yksin. (Tähän mä voisin purkaa, kuinka vitun idiootteja miehet on ja kaikkea muuta kivaa, mut en mä jaksa...ei siitä oikeestaan hyödy ketään...kaikkein vähiten minä). Mut siitä huolimatta ja joka tapauksessa, mä olen tällä hetkellä jotenkin seesteisen tyytyväinen. Päivät rullaa eteenpäin, syksy on ollut aika ihana ja aurinko ei vieläkään paista risukasaan, mutta onneks sen päälle edes...?! *virn. Mut koska mä en oikeesti nyt keksi, että mitä te haluatte, että mä kerron, niin jos mä vaan päivitän kuvia? (ei mulla kyllä taida niitäkään mitään hyviä olla) ;D


Alkusyksystä oli aivan älyttömän jänniä värejä taivaalla...eikä tolla mun kameralla oikein kuvia saa, mutta tässä ehkä pari parhainta.           
Poika. Pitäsköhän laittaa muutama ruokintakuva tänne ihan vaan, että kaikki te voisitte yökkiä hetken. ;-p
Mä en nyt lupaa mitään päivityksiä...koska oon ilmeisen huono pitämään sitä lupausta. Valittakaa sit taas jos haluatte jotain tekstiä. :-p

tiistai 7. syyskuuta 2010

Mulla on ikävä...

...joo...ei siinä kai sitten muuta oikeestaan...ikävä, suunnaton ikävä, massiivinen ikävä...ahistaa oikeesti, ku on niin ikävä. prkl. Ja Hanna nyt vaan ottaa ihan iisisti...niinhän se menee tai piti mennä tai jotain...

Mulla olis oikeesti tosi paljon asiaa, oon pohtinu tässä monia asioita omasta elämästä, muiden elämästä, mutta mä oon vaan niiiin väsyny, että ei jaksa. (+_+)

Neuloin pitkästä aikaa sukat...tai tossut ihan kui vaan. Erikalle kouluun, ku ei löytyny kaupoista sisäkenkiä, niin otimme käyttöön äidin taitavat kädet ja sukkapuikot. Hienot tuli.

Ja tässä olis kiva video Emmasta ja kunkusta, mutta ei tää suostu sitä lataamaan, joten jäätte ilman.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hajatelmaa

Kun ei nuku, väsyttää. Sit on nälkä ja syö epäterveellisesti. Siitä taas seuraa se, että kiukuttaa ja ei jaksa liikkua. Miks mä en sit nuku prkl...! Nytkin kello on kymmenen...mutku pitää vielä koira käyttää ja pyykit on koneessa. Toki myönnän, että olen istunut tässä koneella nyt 45min (tämän kirjoituksen lopussa varmaan tunnin), mut tääkin on osa mun elämää...blogi, facebook jne. Ja toki...eihän mulla tekeminen tosiaan täällä kotona lopu. En mä ihan tuota 45min ole istunut tässä paikoillani. Olen vienyt vettä sänkyyn (siis juotavaksi) ja peitellyt Erikan ja kuskannut sitä ja tätä tuonne ja tänne. Mut joo...kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Hyvin on asiat, mutta ei kuitenkaan. Tupakkalakko pitää, välillä on vaikeita hetkiä, välillä parempia. Maanantaina sorruin työketutukseen polttamaan tupakan. Aika ei riitä mihinkään ja aina väsyttää. En mä tiedä...kai mulla taas vispaa tuolla aivoissa niin miljoona asiaa...jos vaan länttäis tähän pari kuvaa ja sit painuis sinne pihalle ja nukkumaan.

Kaupungin kesäiltaa ja kuumailmapalloa...näitä lipuu loppukesästä ihan sikana talon ohi.   

Kaupungin ilta-aurinko.
Kuvia mökiltä. Ilta-aurinko, aurinkosilta ja sinistä hetkeä...Kyllä näillä jo yhden syksyn selättää ja talven alun. ;)





keskiviikko 25. elokuuta 2010

Hyvä vai huono asia

Olen ollut tupakitta 3vko ja päivän. Jouduin katsomaan tämän asian blogista...onko se hyvä vai huono asia?! Siis niinku se, että ei muista kuinka kauan on ollut polttamatta ja tuntuu, että aika olis paljon pitempi...ettei olisi polttanut pitkiin aikoihin. Onko se hyvä vai huono asia? Mä koen, että se on aika jees...eiks se kerro siitä jo, että asiaa ei muistele jatkuvalla syötöllä. Kavereiden polttaminen ei tee pahaa ja vaikka tässä on tapahtunut yhtä ja toista viime päivinä en ole sortunut tupakkaan, vaikka se olisi mahdollista. Hyvä näin ja tästä vaan eteenpäin. ;)

Elämänmuutoksen suhteen on leppoisa olo

Ja kuntoon pääseminen on vauhdissa...en ihmeitä odottele, joten siksi tämäkin tuntuu sujuvan omalla painollaan...hiljaa hyvä tulee. Komenttejakin on tullut, että olet taas laihtunut, vaikka tällä hetkellä paino on kyllä junnannut paikoillaan, mutta ehkä kiinteytystä olisi sitten tullut...who knows...en ole mittanauhan kanssa kyllä mittaillut. Mutta jos se näkyy, niin hyvä niin. *virn

Mutta siis tälläinen pikapäivitys vain...jos tähän loppuun vaikka laittas jonkun kuvan...*etsii

Tehtävä teille...mikä tämä on? Siis niinku oikeesti olis hauska tietää, että mikä tästä tuli isona. ;)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kiinnostus sata

Voihan kakka! Huomenna alkaa työt. :-/ Mä en kestä, en jaksa, en halua, enenenenen. *mutinaa jupinaa*

Tupakan kanssa pitää pysyä kovana...en polta. (vkoloppu meni muuten tosi hyvin! Mökillä ja en tainnu ku pari kertaa miettiä tupakkaa)

Kuntoilu sujunee omalla painollaan, kun tuossa juuri pakkailin pyörälaukut...että eiku polkien aamulla...

*huok* joo, mut ehkä sitä nyt sit nukkuu, jos meinaa oikeesti aamusta keritä jonnekin. Yötä ja silleen...

Erikan ilme kertonee sen, mitä minä tunnen tällä hetkellä. EIKÄ!

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Ylpeys

Mä en oikeestaan edes nyt muista...että onko se niin, että kolmas viikko ilman tupakkaa on jo menossa? ...mut mä tunnustan; olin AnkkaRockissa ja noo...siellä poltin puolikkaan. Mutta VAIN puolikkaan ja sekin oli sellanen "ota nyt, ku mieles tekee kuitenkin"-tuputus tupakka. Ja siinä oli aski pitkään, josta olis vaan voinu ottaa, mut enpäs ottanut. Olen siis ylpeä itsestäni. Välillä on ollu pinna tiukalla, mutta yllättävän vähän. Pahempiakin kiristyksiä voisi olla. Ja siis mä ole mennyt täysin ilman mitään apuvälineitä; ei purkkaa, ei laastaria, ei inhalaattoria...siitäkin olen aika ylpeä. :)

Sitten olen ylpeä siitä, että juoksin tänään ehkä jonkun noin 5-6km noin 35min. Ensinnäkin, olin ylpeä siitä, että jaksoin juosta noinkin pitkän pätkän ja sit toisekseen siitä, että olisin jaksanut enemmänkin, mutta tajusin lopettaa ajoissa...ts.ettei ihan jumiin menis paikat. Olen myös ylpeä siitä, että olen joka aamu tervehtinyt auringon eli joogannut.

Juu...kyllä sitä on paljon aiheita joista voi olla ylpeä, mutta nämä on niitä mun henk.koht tavoitteita ajatellen sellasia tärkeitä juttuja. Katsotaan nyt, mistä kaikesta sitä saakaan vielä itsessään olla ylpeä. ;)

maanantai 16. elokuuta 2010

Syksy

Ihan niinkuin joku olisi tiennyt, että tänään alkaa koulu ja sen myötä syksy...siis joku muu kuin minä ja lapset *virn. Heräsin aamulla, joogattuani lähdin koiran kanssa ulos. Voi että mikä keli! Jos syksy alkaa näin upealla ilmalla, niin tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä neljännesvuosi. :) Ohessa kuvia aamusta ja ekaluokkalaisen koulumatkasta. Kyllä äidin kelpaa olla ylpeä ja haikea ja äärimmäisen onnellinen. *lööv*












sunnuntai 15. elokuuta 2010

Koulu

Jahas...Taas yksi etappi elämässä saavutettu tai saavutetaan aamulla. Emil menee kouluun. Erika toiselle. Emma takaisin pväkotiin, jotta äiti pääsee takaisin töihin. *huoh* Oloa voisi kuvailla sanoilla; haikea, jännittynyt, iloinen, väsyttävä, innostunut, rankka...Kaikkea yhtaikaa ja erikseen. Kaipa se taas tästä, ku päästään arkirutiineihin kiinni. Harrastukset alkaa elo/syyskuun vaihteessa, joten sinne on aikaa vielä. Saisi nyt tän koulu systeemin pyörimään, niin harrastukset tulee siinä sivussa. Ja sit onkin kohta jo joulu. :-p Oikeesti...eihän siihen ole kuin enää 4kk. :-o No...ehkä mä nyt ensin kuitenkin paneudun syksyyn, omenoihin, kuulaisiin, viileisiin iltoihin, pimeyteen ja kynttilöihin. Ihanaa....mä tiedän, että mulla on oikeesti rankka syksy edessä, mutta mä tiedän myös, että aivan mielettömän ihana! *lööv

Hyppy syksyyn...tästä se lähtee.

torstai 12. elokuuta 2010

Kesä...joko se meni...?

Kesän aikana on tapahtunut paljon...Erityisesti se, että mä olen löytänyt itseni ja päämääräni. Mä en ole enää hukassa...ainakaan niin pahasti...hyvä tässä on hehkuttaa ja pudota taas pallilta, ku hommat kusee, mutta kai mä saan hehkuttaa jos siltä tuntuu. ;)

Ainut mikä nyt jurppii on se, että sain parkkisakot tänään aamulla ja tossa äsken tajusin, että nyt on piru vie elokuun puolväli ja kohta on kesä ohi ja syksy alkaa! yikes! Mihin se kesä meni...?! Mut, sillä välin ku mietin sitä, niin tässä nautinnollisia kuvia kesästä ja tästä päivästä. *lööv

Koirat ja keppi ja järvi ja kaislat...voi että ku oli haaskaa katsella ja jännittävää...Kunkku kun yritti yhdessä vaiheessa hukuttaa Kohvia. Mitäs on terrieri ja ei päästä kepistä...selvittiin onneks säikähdyksellä.

LOL!!!

Uintia Kirkkonummella siis...kyllä oli ihanaa!

Velmu-Emil...ei siitä saa "normaalia" kuvaa. :D

Mäkin olen todistettavasti uinut tänä kesänä. ;) Kiitos Iian se saatiin ikuistettua...huomatkaa laiturin uppoaminen...painoa siis alas...LOL...

Keikistelijä...en tiedä mikä juttu tässä neidissä on, mut...jotain siinä vaan on...*virn

Aivan mieletön....iso tyttö ja niiin kaanis. Kyllä mulla on rakkaat ja ihanat muksut. Mä oon ehkä onnekkain ihminen maailmassa...mun pitää muistaa kertoo se lapsille aamulla. *lööv

Ja ehkä parhaat ystävät evä!!! Kiitos kaunis Iia, mielettömän ihanasta päivästä jälleen.

Lopuksi vielä...suomen luonto...on se vaan kaunis pilviselläkin säällä.

tiistai 10. elokuuta 2010

jäätelöä, karkkia, sipsiä...

...prkl...rassaa aika vähän tää mässääminen. Osaan välttää kaupassa herkkujen oston, mutta kun lapsille ostaa, niin sit tulee itsekin syötyä. En tiedä johtuuko osittain tästä tupakoinnin lopettamisestakin...siis, että nää herkut maistuu niin hyville. *huok* Ei sitä kai auta muu, ku ottaa itteään vaan niskasta kiinni, ravistaa ja lähteä juoksulenkille. Kurittaa itsensä takaisin ruotuun, noin kuvainnollisesti ja ehkä myös hieman konkreettisesti. Jos ei osaa herkutella vain vähän, niin sit on parempi jättää ne herkut kauppaan.

Mut asiasta pahviin, eilen nousi ihan mieletön myrsky aivan yllättäen illalla. Ensin valaistus oli jännän kellertävä ...kirkas, sitten yhtäkkiä tuuli yltyi ja mustat pilvet vyöryivät ylitse. Salamoita riitti ja jyrähdyksiä...peräjälkeen. Aivan mieletöntä. Ja tietenkin tämä äippä sitten keksi, että klo 21.30 on hyvä lähteä lasten kanssa juoksemaan paljainjaloin vesisateeseen, salamoiden leiskuessa ympärillä. Sain taas varmaan kahelin maineen, mutta voi että meillä oli lasten kanssa nastaa!

Nää kuvat nyt on ihan kakkoja, mutta näkee niistä vähän sen rintaman vyörymisen...ukkosista ja salamoista en yrittänyt edes ottaa, enkä meidän sadetanssista. Mä vaan nautin luonnon ihmeellisyydestä lapsen rinnalla. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäs kerran vuodessa vähintään juosta paljain jaloin lätäköissä. Se on terapeuttista. *lööv

lauantai 7. elokuuta 2010

Astangaa

...eli joogaa...tuossa juuri harjoittelin aurinkotervehdystä ja on se jännä, kuinka hengittäminen ja niinkin helpon oloinen harjoitus nostaa hikeä heti pintaan. Torstaina siis ekaa kertaa kävin astangajoogassa (duunin kautta sai halvalla sellasen kivan "syyspaketin"). Olen kokeillut myös pilatesta ja tiesin siis siitä, että tämäkin varmasti nappaa, mutta en kuvitellut, että näin kivasti nappaisi, että kotonakin innoissani odotan hetkeä jolloin voin tervehtiä aurinkoa *virn. Mut joo, tuntuu juuri oikealta lajilta harrastaa; siinä yhdistyy voima, notkeus ja rauhoittuminen. Etenkin kuvittelisin, että tuo rauhoittuminen on äärimmäisen hyvää minulle. Tai siis lähinnä siinä on se, että pitää kokoajan miettiä, mitä kroppa tekee ja miten hengitetään, joten ei ehdi ajattelemaan mitään sen kummempaa, kuin vaan sitä liikettä ja hengitystä. Pitänee kotiinkin ostaa se joogamatto, koska lehmäntalja on liukas. Katsotaan kuinka nopeasti tuo muokkaa kroppaa, mä kertoilen sitten täällä tuloksia. ;)

Sit jos kertois vähän, että miten tupakoimattomuus sujuu...hyvin. Mökillä ollessa eilen illalla istuin terasilla, kun lapset nukku ja mietin, että olishan se kiva vetästä yks tupangi. Tänään tuli nyt, kun kirjoitin oikeastaan ekaa kertaa edes mieleen koko asia. En tiedä...onko tää vaan jotain alkuhelpoutta, vaikeutuuko tää jossain vaiheessa vai onko tää vaan sit kuitenkin näin yksinkertasta. Tehdäänkö tupakan lopettamisesta vaan sellanen mörkö ihmisille vai onko se mulle vaan nyt niin helppoa, kun olen kovin päättäväinen tän asian kanssa. En tiedä aika näyttää ja ajatuksien kirjaamista jatkan tänne sitä mukaa, kun ajatuksia tulee.

Kuka tietää, mitä tässä on yritetty kuvata...:D Hitto, että ku olis kunnon vehkeet...mutku ei, niin siis tässä on ihan hirvee salamointi ja myrsky, huomaatteko. Ekassa ruudussa näkyy selvästi valoisampaa, kuin lopuissa. LOL...no ehkä joskus mä vielä onnistuisin.

torstai 5. elokuuta 2010

Take chances, make mistakes, live and love like there is no tomorrow

Tuo tuossa ylhäällä. Niin helpoltahan tuo vaikuttaa...ja näinhän sen pitäs mennä. Mutta kun on monta kertaa sattunut, niin uskaltaako sitä enää samalla lailla rakastaa, rakastua, elää ja olla. Onko sitä  toisaalta mitään menetettävää, jos sattuu uudestaan ja uudestaan? Muuttuuko sitä kylmäksi ja tunteettomaksi, kun on monta kertaa nostanut itsensä ja sydämensä pohjalta? En tiedä. Musta tuntuu, että tää on vähän niinku persoona kysymys. Henk koht...mä jaksan uskoa ja antaa tunteille vallan...niin huonoille ja hyvillekin. Ehkä mua ei ole sattunut vielä tarpeeksi. Ehkä mä olen vain sitä mieltä, että on turha pitkään murehtia ja surra, jotain mikä ei muutu itkuista ja hammasten kiristyksistä. Ehkä mulla on vaan paljon rakkautta jaettavana.

Tässä vielä pieni ajatus:
"Tunne on niin paljon dominoivampi kuin järki, vaikka järjen mukaan, olisi helpompaa järkeillä asiat, kun tunteilla."

tiistai 3. elokuuta 2010

Tupangia...

...ja vaihtoehtoisesti porkkanaa. Illalla olin neljään otteeseen menossa tupakalle. Se taitaa lähinnä olla tapa, että kun lapset on nukkumassa, niin äippä käy röksällä. Tänään pariin otteeseen oon miettinyt, että käytän koiran ja otan samalla tupakan...no en sit kuitenkaan. Rakas ystäväni Iia kävi tässä ja poltti ketjussa, mutta en edes yrittänyt pummia. Tästä tää lähtee...sen kun vaan muistas, että ei rupee herkkuja vetelee tupakan korvikkeeks, et jos sit tosiaan tota porkkanaa.

Eräs henkilö sanoi, että pitäisi hankkia jokin muu tekeminen ja tapa sen tupakan tilalle. Mä oon miettinyt päätäni puhki, että mitä se vois olla. Ja kun mä tarviin sitä jotain muuta sen herkun ja mässynkin tilalle. Muutamia ideoita on virinnyt. Ensimmäinen oli se, että joka kerta kun ajattelen tupakkaa ja sitä kautta usein syömistä, juon lasillisen vettä. Toimii, pissattaa toki hirveästi. Toinen oli, että joka kerta tekis vaikka 10 tai 20 vatsalihasta...se vois näin lomalla toimia, mutta rupee nyt työpaikan lattialla vetää vatsoja. *virn Mut kyllä vois olla aika timmissä parin kuukauden päästä, koska ainakin tällä hetkellä tupakka on se mikä mielessä pyörii. Kolmas täysin erilainen ajatus oli, että joka kerta ottaisi valokuvan. En sitten tiedä, että olisiko siihen jokin aihe vai mistä pitäisi ottaa kuva. Mutta tässä on tämän päivän punaiset...En sit tiedä, että valitsinko tuon punaisen värin mielentilan vai minkä mukaan. ;) Oma ehdoton suosikki on alimmainen...siitä tuli haaska. Mut mä meen nyt tekee 20 vatsalihasta, sen jälkeen juon pari lasillista vettä ja otan muutaman valokuvan.  :-D



maanantai 2. elokuuta 2010

Blogipäivitystä ja uutisia elämästä

Mistä sitä edes alottaisi...


Kesän aikana on tapahtunut ja sattunut taas kaikenlaista...eikä niistä sen kummemin viitsi ja jaksa puida..ainakaan niistä ikävemmistä asioista. Tärkeintä tällä hetkellä teille kaikille lukijoille on se tieto, että elämä tuntuu kaikesta huolimatta hyvältä ja seesteiseltä.
Luulen, että nämä muutama kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tästä lähtee:

Riemu, kesä, järvi, ilta-aurinko
Telttailua ja aamuheräämisiä.
Lisää vettä, paljon vettä, joka päivä vettä ja hiekkalinnoja
Matkailu on rankkaa ja äidin syliin on helppo nukahtaa
 Is it a plane? No. Is it a bird? No. Is it superwoman? Hell no. It's Pink! 



Niin ja sit sellasta, että mä mietin, että pitäskö sitä tänne ihan kirjottaa, että mä olen miettinyt elämääni monelta kantilta ja moni asia on selkeytynyt. Ihan nyt tässä viime viikkojen aikana. Tiedän mihin tähtään...Mulla ei olekaan tainnut koskaan ollut näin selkeää oloa siitä, että mihin tähtään. Mutta kerrottakoon se täällä näin numeroin.
 
1) Tammikuulle uusi ura - ajattelin ruveta vaikka väkisin opiskelijaksi

2) tupakoimattomuus - vetäsin tuossa tänään viimoiset henkoiset klo18

3) Paino alas, kunto ylös - hyvään alkuun on jo päästy. 5kg ihraa on pois ja lisää toivottavasti lähtee

ts. Mä haluan terveellisemmän ja omannäköisen elämän. Ja näillä se lähtee...tai siis tulee...ja ehkä pienellä avustuksella erään ystävän. Joka tsemppaa tietämättään mua ihan uskomattomalla tavalla. Kiitos siitä.