torstai 5. elokuuta 2010

Take chances, make mistakes, live and love like there is no tomorrow

Tuo tuossa ylhäällä. Niin helpoltahan tuo vaikuttaa...ja näinhän sen pitäs mennä. Mutta kun on monta kertaa sattunut, niin uskaltaako sitä enää samalla lailla rakastaa, rakastua, elää ja olla. Onko sitä  toisaalta mitään menetettävää, jos sattuu uudestaan ja uudestaan? Muuttuuko sitä kylmäksi ja tunteettomaksi, kun on monta kertaa nostanut itsensä ja sydämensä pohjalta? En tiedä. Musta tuntuu, että tää on vähän niinku persoona kysymys. Henk koht...mä jaksan uskoa ja antaa tunteille vallan...niin huonoille ja hyvillekin. Ehkä mua ei ole sattunut vielä tarpeeksi. Ehkä mä olen vain sitä mieltä, että on turha pitkään murehtia ja surra, jotain mikä ei muutu itkuista ja hammasten kiristyksistä. Ehkä mulla on vaan paljon rakkautta jaettavana.

Tässä vielä pieni ajatus:
"Tunne on niin paljon dominoivampi kuin järki, vaikka järjen mukaan, olisi helpompaa järkeillä asiat, kun tunteilla."

Ei kommentteja: