Pyöräilyä, aurinkoa ja saippuakuplia

Kyllä kevät on tälläisillä keleillä ihanaa. Tänään on tullut tehtyä voileipä kakku ystäväni synttäreille huomiseksi. Oltua ulkona lasten kanssa auringossa saippuakuplia puhallellen. Treenattu Kunkun kanssa maahanmenoa ja laiskoteltu, kun siivotakkaan ei jaksanut. ;)

Tässä kuva neidistä keskiviikolta. Se oli se ensimmäinen apupyörätön päivä. Ja arvatkaas mitä...tänään se jo polki tuolla pitkin pihaa välittämättä töyssyistä ja kuopista ja kertaakaan ei kaatunut! Mä en kestä mun vauva on iso!

Ja sitten tässä on Emman ihanat uudet ensiaskelkengät. Mun mielestä nää on syötävät...mä voisin haluta samanmoiset. :) Intouduin vähän säätämään hyppynarun ja omien ihanien punasten puukkareiden kanssa.

"Äiti on kuningatar ja Emma palvelija"

Erikan suusta tänään. Äiti kyllä korjasi, että eiköhän se ole niin, että äiti on se palvelija ja Emma kuningatar. Näinhän se oikeastaan on. Äiti täyttää ja palvelee lastensa toiveet. Toisaalta, enpäs minä se kuningatar haluaisi välttämättä ollakaan...kuolisin tylsyyteen. Mulla pitää olla tekemistä, jotta elämä rullaisi. Se on hassua, mitä kiireisempi olen sen pirteämpi olen. Jos makoilen sohvalla tms. koko päivän, niin olen vetelä koko illankin. Hassua, mutta näin se on vain aina ollut.

Kertakaikkiaan ihana päivä tänään...sää oli mitä mainioin ja kun on mukavaa tekemistä, niin mikäs sen parempaa. :) Aamulla olin Erikan ja Emilin kanssa päiväkodilla. Emilillä oli puheterapia Lauran kanssa ja Erika tuli tapaamaan vanhoja kavereitaan. Voi sitä riemua! Laura oli todella yllättynyt, että Emilin "R" kaikuu niin hienosti. Ihmettelimmekin molemmat, että miksi "K":n ääntäminen onkin jäänyt "R":n jalkoihin, mutta kaikki aikanaan. Hienosti on edetty vuoden takaisesta joka tapauksessa. :)

Tultiin kotiin, hetki levähdettiin ja syötiin ja äiti teki mahtavat jäätelöannokset ruuan jälkeen. Sitten lähdettiinkin aurinkoon. Pyörät haettiin kellarista ja napattiin toisesta apparit pois. Ensin mentiin Erikan kanssa rundi pihan ympäri, jonka jälkeen neiti totesi; "mä en osaa, mä en halua, mä en ala." Äiti mietti mielessään, että alkoipa tämä lupaavasti...Sitten mentiin Emilin kanssa rundi ja Herran hermot loppui siihen. Erikan mielestä apupyörät olisi pitänyt pistää takaisin, mutta äiti pysyi tiukkana. No tuloksena iltapäivään oli se, että Erika pyöräili jo noin 20m. ilman apuja ja appareita. Että jesjesjes...ei siihen kauan mene kun viilettää tuulispäänä pitkin katuja. Hurjaa! Tämä äiti on niin ylpeä tyttärestään.

Illan tullen siirryttiin taas sisälle ja minä pääsin harrastelemaan ihan omiani koirakentille. Voi, että kun se on ihanaa. Mä niin saan siitä sitä jotain...en tiedä oikein mitä, mutta mä olen iloinen, kun lähden sinne ja yleensä vielä iloisempi kun tulen. Tekis mieli vaan huutaa; "Jee, Ihanaaaa!" Suurin osa tuttavistani (vai pitäisikö sanoa kaikki paitsi ystäväni Minna ja Riikka) ihmettelivät ja pitivät minua hulluna kun otin koiranpennun tähän härdelliin, mutta nämä ihanat hetket eivät anna sijaa epäilylle, ettenkö olisi silloin tammikuun vaihteessa tehnyt oikeaa päätöstä. Onhan välillä rankkaa, mutta antaa tuo koiruus kyllä niin paljon takaisinkin. Vaikkakin vessan syöty kynnys ja reikä seinässä pistää välillä miettimään tervettä järkeä. Mutta nehän on korjattavissa. ;-)

Jatkanpas koira-asioista myöhemmin (ja pyöräilykuviakin pitäs laittaa, mutta nyt ei jaksa hakea kameraa ja piuhaa jajajaja). Joten syömään.

lopuksi vielä kuva marmorista:
Arvaako kukaan mitä kuvassa on?

Maanantai oli:

mainio, mieluisa, makoisa, mukava, multava, muheva, mieltäylentävä, miellyttävä, muistettava...paljon ämmäää ja ja siis ihanaa oli ja on ollut koko aika vihreänä leskenä. Luulin, että olisin väsynyt ja riutunut kun mies palaa, mutta mulla ja meillä on ollut toimintarikas ja mukava pitkä vkonloppu lasten kanssa. Onhan tässä ollut hommaa, mutta kun on hieman rytmittänyt päivää ja ollut positiivisella asenteella, niin on kyllä mennyt todella upeasti!

Tänään kävimme mm. ystäväni Minnan luona kahvilla. Lapset katsoivat dvd:n sillä välin, kun hieman siivosin. Iltapäivällä lähdimme käyttämään koiria lenkillä. Lapset ottivat pyörät ja minä koirat. Emma oli Ergossa selässä. Olemme ilmeisesti aikamoinen "freek show", kun tuijottelijoita riittää, kun olemme tällä kokoonpanolla liikkeellä. Taidan ruveta perimään tuijottelumaksuja. :-D

Ja koska en ole jaksanut paneutua järjestelmäkameran toimintaulottuvuuksiin, niin tässä parin viikon takaisia kuvia lapsista ja puistoretkestä...Silloin oli vielä paljon kylmempi ja syksyisempi ilma. Nyt olen Emmankin siirtänyt jo keväthaalariin.

Iltatoimet.

One down, two to go. Toisin sanoen, Emma on jo tuhistanut menemään tunnin verran. Erikan ja Emilinkin saan tuossa hauskojen kotivideoiden jälkeen nukkumaan. Se kun on aina perjantaisin heidän iltasatunsa. :)

Jahas...ajattelin muutamia kuvia laittaa, kun sain äidiltä läjän vanhoja pyyhkeitä, josta olisi tarkoitus väsätä Emmalle vaippoja, mutta eipäs bloggeri nyt suostu yhteistyöhön.

Toivottelen siis tältä päivältä hyvät yöt. Suljen koneen ja painun viikkaamaan pyykkejä kaappiin ja nauttimaan hetken hiljaisuudesta ennen aamua. <3

Vkoloppu

Hjellou. Vähän hävettää, kun siitä on niin pitkä aika kun olen kirjoitellut. Mulla on ollut tuli persiin alla ja koneelle ei ole liiemmi tullut istahdettua. Keskiviikkona lähdettiin aamusta Kiikkaan. Kiitos Riikka yösijasta ja mukavista hetkistä. Takaisin tullessa poikkesimme Kuoppakummulla pikaiseen ihmettelemässä isoja ihania kantoja ja aah...aurinkoa. Kiitos Leena sinullekin hetkestä.

Tulimme siis kotiin torstaina ja näimme isää/miestä puoli tuntia, ennenkuin hänen piti lähteä lentokenttää kohti. Vihreäksi leskeksikö se äitini minua nimitti eilen puhelimessa. Hauska nimitys. Eilen illalla siskoni hoiti lapsia muutaman tunnin, jotta pääsin Kunkun kanssa treenaamaan kouluun. Kylläpäs sekin oli mukavaa ja kiitos siis kuuluu myös Anulle, että jaksoi hyvin väsynyttä ja kiukkuista pikkuEmmaa. <3>ainuimme koko nelikko suihkuun. Kyllä oli mukavaa leikkiä vesileikkejä hetki ennen iltapalaa ja nukkumista. Emmakin piristyi suihkusta sen verran, että jaksoi vielä vetästä kokonaisen lautasellisen puuroa. Pikkasen sellaista irtonaista tekstiä pukkaa...Olo on jotenkin rentoutunut ja mukava. Sellanen olo, että tekisi mieli kikattaa ja hassutella. Lasten kanssa kyllä jo aamu naurettiin ja kutiteltiin. Se mikä harmittaa on, että mies otti kameran mukaan Englantiin ja mä en tota järkkäriä oikein osaa käyttää. Joten kuvitus meidän päivistä taitaa jäädä vähäiseksi, kun iskä on poissa. Jospas sitä kaivaisi sen kunniaksi arkistoja.

Tässä kuvia Ylöjärven reissulta ja siellä olevasta ihanasta vanhasta kaappikellosta:

Elävien kirjoissa jälleen.

Perhettämme koetteli ankara flunssa. Itsekin olen ollut kolme päivää todella tukossa. Enpä muista milloin viimeksi näin pahasti. Mutta siitä on selvitty, joten kerronpa mukavempia asioita taas. Viime vkoloppuna kävimme ihanalla retkellä keskustassa. Kulkuvälineenä bussi ja ergo. Törsäsimme vähiä varojamme syömällä perheateria pizzahutissa ja voi että oli nannnaa. Isäntä kävi passikuvassa ja legojakin käytiin katsastamassa stokmannilla. Kotiin tultuamme söimme vielä jäätelöä ja hauska lauantai päivä olikin melkein pulkassa. <3

Äiti ja Emma Ergossa

Emil ja Erika

Ja tässä toivottavasti tämän talven viimeinen lumitaideteos.
The SIILI