perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kakkujaaa...

No siis multa repes ja innostuin ja haluisin tehdä lisää lisää lisää kaikkia hauskoja kakkuajatuksia. :-D Mutta siis tässä Herra-Pöllö ja se oli kuulemma hyvää (ihan sokerikakkupohja ja täytteenä pätkisvaahto)...mä en valitettavasti ehtiny maistamaan, ku hoidin sairasta lasta kotona. Mutta työkaverit oli tyytyväisiä. ;)

Eli tässä kuva:

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Vitutus, mut mikäs tässä kun on hienoja kakkukuvia

Yllä kalavoileipäkakku, joka oli taas hyvää. Ja alla pikku-Jennan toivoma Titi-nallekakku. Tuli melko hieno vaikka itse sanonkin.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Ajatus ja elämä

Viimeisimmät postaukset blogiin ovat olleet laulun sanoja...tai oikeastaan tunteita...laulut ovat olleet vain ulostulokanava. Ajattelin kuitenkin kertoa nyt hieman kuulumisia...siis siitä mitä minulle ja elämälleni kuuluu, lapsille, eläimille, arjelle...ajatus tästä lähti hyvästä olosta. Tänään oli mieletön päivä!

Aamuherätys lauantaipäivälle ei nyt ehkä ollut ihan mielettömin, kun Erika 7v. ei ollut sitten ehtinyt vessaan. No, eipä siinä sitten muuta kuin seiskalta ylös ja repimään lakanoita sängystä. Mutta hei...tulipa peitot ja patja tuuletettua pakkasessa. Sitten koirat pihalle ja pienen aamulenkin jälkeen kaikki kolme mussukkaa olikin jo heränneet. Rupesin pakkaamaan hieman eväitä ja jo kymmenen aikaan oltiin Espoon Kaitalammella ja ruvettiin virittelemään notskia. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi pilkkijää ja aurinko! Ja voi sitä riemua, pulkalla tultiin mäestä sillä välin, kun äiti viritteli makkaravalkeaa. Emil tietenkin auttoi nuotiossa...äidin pikku pyromaani. ;) Nuotio saatiin sytytettyä ja aamumakkarat ja leivät paistettua. Nautittiin kevätpakkasen hajusta ja auringonsäteistä. Mikäs siinä olis ollut pidemmänkin aikaa viettää, mutta Emmalle tuli hätä numero kaksi. :D Elämä on, mutta vietettiin me parin tunnin verran raittiissa ulkoilmassa syöden ja touhuten. No, kotiin matka vei. Hädät tuli hoidettua. Koneellisen pyykkiäkin sain pestyä, ennenkuin matka jatkui kohti Tuusulaa. Menimme kylään vanhalle naapurille. Lapset nautti seurasta ja äiti myös. Lapset olivat kasvaneet ja kuulumiset vaihdettiin. Oli niin mukavaa. Kuudelta kutsui kauppa, täytyihän sitä lauantainamit saada. Emil halusi Makuunista nameja ja päätettiin viedä Janin tytöille Miialle, Jennalle ja Elille pikkuiset namiyllärit kotimatkalla. Pysähdys siis matkan varrella ja sitten kotiin. Kotona oltiin seiskan aikaan ja laitettiin sauna sitten melkeinpä heti päälle. Saunottiin ja mulittiin, touhuttiin ja juteltiin. Voi kuinka mä tunsin oloni seesteiseksi ja onnelliseksi. Lapset ovat nukkuneet jo useamman tunnin ja minunkin piti kyllä nukahtaa ajoissa, mutta blogipäivitys ja ennenkaikkea KingKong elokuva valvottavat. :)

Mutta siis mun elämä...se on hektistä. Mutta tän päivän perusteella, en jotenkin jaksa välittää siitä. En jaksa välittää siitä, että en nuku tarpeeksi. Että joka ilta on lasten harrastemenoa ja omat koulutehtävät jäävät sen vuoksi rästiin. Että en oikeastaan tiedä, että mitä mä haluan tulevaisuudelta. Onko tämä sitä hetkessä elämistä ja nauttimista...? Mulla on elämässä tällä hetkellä niin paljon mukavia ja positiivisia asioita, että ehkä se oma epävarmuus ja epätietoisuus jäävät sen vuoksi taka-alalle. Mulla on ihanat lapset. Erika, Emil ja Emma senkun kasvavat...lapsuun on vain hetki ja mä haluan että mun lapsilla on mukavaa ja ihania muistoja. Miesystävä, jonka kanssa seurustelen rauhassa...ihmetellen, että mitä tästä tulee jos on tullakseen...on turvallinen ja hyvä olla tässä suhteessa Janin kanssa. Kaupan päälle tässä suhteessa tulee kolme suloista lasta. Voitte vain kuvitella mitä kuusi ikähaarukaltaan 1½v-7v lasta saa aikaan. On muutamat hymyt saatu lasten touhuista.  Bonuksena päälle...olen vieläpä lopettanut tupakoinnin! Melko lailla mukavasti on mennyt. Välillä toki tupakkaa tekee mieli, mutta hirvittävän kärttyinen en kyllä ole ollut. Päinvastoin, elämä on hymyillyt...en tiedä, onko tää kaikki liian hyvää ollakseen totta...milloin se lietevesi kaatuu niskaan. Mutta koitan olla ajattelematta niitä kakkavesiä ja keskittyä olennaiseen. Ts. Elämän ihmeellisyyteen.