Elämää...

Tänään on siis jo lauantai...perjantain kirjoitukset jäi välistä, kun elämä taas osaa heittää kuraa niskaan. En nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä juuri lainkaan, koska halasin pönttöä tai paijasin Erikan selkää, joka halasi ämpäriä. Oli tosi rankka yö ja edelleenkin pää on ihan lasia, vaikka ruokaa sai jo syötyä eilen ihan kohtuullisesti.

Vivian ja Oscar lähtivät iloisin mielin ukin kanssa kohti ukkilandiaa. Vivian oli kyllä sitä mieltä, että olisi voinut vielä jäädä leikkimään, mutta sovittiin, että joku toinen kerta sitten taas.

Vaikka viikko oli rankka vatsatauteineen kaikkineen, niin kyllä mä yhä edelleen lupautuisin auttamaan kaveria mäessä. Kuvia ei yllättäen ole nyt laittaa, kun eilen oli hieman heikko happi. Joten saatte kaikki tyytyä vain kirjoituksiin.

Nyt poistun laittautumaan menokuntoon. Erika ja Emil pääsevät tänään elokuviin, kun ovat olleet niin kilttejä koko viikon! Ja onhan se itsellekin sellainen "palkinto" kuluneesta viikosta.

Hoblaa

Huomenna on perjantai...Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi tämä vko on jo lopuillaan. :D

Itsellä ja Emmalla oli hieman lämpöä aamulla, joten jätettiin ulkoilut väliin. Iltapäivällä meno rupesi olemaan jo sitä luokkaa, että oli päästävä happihyppelylle...Mukava päivä vaikka olenkin itse aivan loppu. Hieman kuva-antia illan hassutteluista:

Iltapala syöty...

Hurmuri smile

Kieli ulkona tai suu auki joka kuvassa jollakin.

Näihin silmiin hukkuu vielä joku mies pahasti...

Näistä en sitten ole ihan varma...että hukkuuko nainen...vähän pelottavaa. :D

Ainiin...Kunkku tuli kotiin. Oli hieman hämillään menosta ja meiningistä...Oscar ja Vivian arastelivat aluksi tosi paljon, mutta iltaa kohti helpotti ja meni jo hienosti yhteiselo.

hel...saat...prkl...byrokraatit.

Että voikin ihan hyvä ja kiva ja mukiinmeneväpäivä mennä vituilleen (anteeksi sanankäyttöni) yhden KELAn ansiosta. Tuli ihan sellainen olo, kun sinne taas jutteli, että näinköhän taas itsekään tietävät mitä siellä tekevät..*huok*

Päivä oli kuitenkin aurinkoinen, keväinen ja suorastaan lämmin, kun seisoi musta takki päällä auringossa. *ihanaaa* Mutta kamera oli tietenkin sisällä ja monta hyvää otosta jäi lapsista saamatta ja piirtyi vain omalle verkokalvolle. Tässä nyt kuitenkin kuva joulukukasta, joka on kylläkin otettu tänään...jaksaa siis kukkia ;)

Päivä oli tosiaan riehakas; kävelyineen, kauppoineen, pulkkamäkineen, itkuineen, nauruineen ja hammasten kiristyksineen. Itse asiassa, jos ihan totta puhutaan niin päivä tuntui tänään todella pitkältä...mutta mä luulen, että se johtui ihan omista kela, muutto ja raha-asioista ei niinkään siitä, että lapset olisivat olleet erityisen hankalia.

Oscarin äiti-ikävää ei ole tänään näkynyt...Paini oli Kristan mukaan ollut aika tuskaista...herkällä päällä on poitsu siis. Vivianilla oli illalla kovasti äitiä ikävä, kun keskusteltiin siitä, että saako huutaa suoraa huutoa, kun toiset yrittää nukkua. Minä sitten kävin onneksi hyvin varaäidistä ja halittiin ja pussailtiin ja syliteltiin niin kaikki oli taas hyvin.

Possut nukkuu ja tämä emakko ottaa nyt kuitenkin suurimpaan *itutukseen Oton kaapista ja istahtaa vielä hetkeksi ennen unentuloa sohvalle katselemaan jotain ohjelmaa, josta ei sitten huomenna muista mitään.

Hienostihan tämä menee

Ja ei tietenkään pitäisi kehuskella, koska jotain kamalaa tapahtuu. ;) Mutta yllättävän hyvin sitä edelleen pärjää lyhyillä ja hyvin pätkittäisillä unilla...no okei, ei kerrota kellekään, että join aamulla puolen litraa kahvia ja kaupasta piti ostaa yksi redbull. ;) Yö oli nimittäin aika rankka...Emma tietenkin päätti nukkua oikein nätisti koko yön, mutta hoitopojilla oli tällä kertaa hankala yö. Mutta näitä sattuu ja niiden kanssa eletään.

Aamu meni rattoisasti ulkoilessa...ei muuten ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka on pysähtynyt tuijottamaan, kun paimennan seitsemää muksua pitkin katuja...yksi autokin meinasi ajaa ojaan. Mutta siis aamusta Erika taas eskariin, Emil ja Oskari kerhoon. Sitten lähdetiin tämän neljän joukkion (Oscar, Vivian, Veeti ja Emma) kanssa kaupan kautta kotiin ja sieltä taasen kerhon puistoon laskiaisriehaan ja syömään keittoa ja pullaa. Hyvää oli ja mukavaa; paitsi Emmalla, joka huusi lähes tunnin huudon...ei väsytä, ei satu, ei ole nälkä...äidillä oli konstit vähän vähissä. Syy kyllä selvisi sitten kotona päiväunien jälkeen. Taisi neidillä olla maha kipeä, kun ensin tuli kikkare ja sitten löröt. :( Eipä tuo neiti taida taaskaan ihan terve olla...on niin itkuinen ja väsynyt jatkuvasti. Ottaa kyllä päähän, mutta jospa tämä muuton myötä helpottaisi.

Mutta siis päästiin kotiin, pienet nukkumaan ja isot dvd:tä katsomaan ja kahvitauko äidille. Oskari haettiinkin sitten yhdeltä uimaan ja kun pienet heräsivät pistettiin tanssit pystyyn. (yritän liittää videopätkän aiheesta, mutta katsotaan kuin mun käy). Oscarilla (siis ei sillä joka haettiin uimaan ;)) tuli tässä vaiheessa mitta täyteen ja äitiä ikävä. Tanssit ei maistunut vaan lepäili Emilin huoneen patjalla. Hieman äitiä ja isää ikävöitiin, mutta iltaulkoilujen, ruokien ja touhujen jälkeen olo oli paljon parempi ja pirteämpi. Suihkun ja hampaiden pesun jälkeen kutsui unimaa, joka kutsuikin nopeasti. Emma simahti viidessä minuutissa (jos ehti edes niin pitkään mennä) ja muukin jengi nukkui jo 20.45 täyttä häkää...

En mä edelleenkään haluaisi, että mulla olis seitsemän lasta, mutta kyllä niiden kanssa pärjäis, jos olis. ;D



Kylläpäs se lataaminen kesti...mutta ainakin nyt näyttäisi siltä, että jopa onnistui! Jippikaijee!

Luojalle kiitos...(pakana puhuu)

että nämä eivät ole kaikki omia.... ;)

Huh...Kyllä mä ihmettelen miten suurperheen äidit jaksaa... :D Toki onhan se eri, kun on omat ja vieraat, mutta silti. Ja onhan tämä mun väliaikaisperhe iältään aika tiivis. Vanhimmasta jos aloittaa niin olis 6½v, 3x5v, 3½v, 2½v, ja 1v9kk. Aikamoista tahtia tuossa ois saanu pitää, jos kaikki ois omia.

Mutta joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta päivä meni oikein mainiosti. Aamulla viisi muksua pihalle, Erika eskariin, Emil kerhoon ja kolme muuta (Oscar, Viviann ja Emma) kaupan kautta kotipihalle. Hetki mäenlaskua ja sitten ruokaa tekemään. Puolenpäivän jälkeen tulikin sitten lisää lapsia eli luku täyttyi jo kuuteen ja kun Erikakin saapui kotiin eskarista niin oli koko jengi kasassa. Pienet ruuan jälkeen nukkumaan ja isot telkkarin ääreen rauhoittumaan ja tapittamaan robin hoodia. Iltapäivällä koko seitsemikko (onkohan toi suomenkielinen sana edes..vai olisiko se seitsikko? :D) pihalle riehumaan. Viideltä lastenohjelmat ja taas ruokaa massuun. Iltariehut sisällä, iltapala ja kasilta kaikki seitsemän olikin jo sängyssä ja yhdeksältä viimeinenkin jo unessa. Tohinaa ja touhua riittää, mutta yllättävää kyllä isommilta konflikteilta on vältytty... Muutamia kiukkupurkauksia tullut, mutta ne nyt on itsestäänselvyyksiä tälläsissä "epänormaaleissa" tilanteissa ja arjessa ylipäänsä. Kiteytettynä tämä päivä on ollut mukava, mutta en mä silti haluaisi, että kaikki olisivat omia. ;) Ja siis tämä johtuen minusta ei suinkaan siitä, että lapset olisivat jotenkin hankalia. :D

Sunnuntai...

5 possua nukkuu...Tilannehan on siis se, että minulla on kaverin lapset hoidossa aina perjantaihin asti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita voi olla luvassa tässä viikon varrella. Ajattelin, että koitan joka päivä ottaa kuvia ja kertoa meidän kuulumiset täällä blogissa...jos vaikka äiti ja isi siellä Japanissakin ehtivät nettikahvilassa käydä, niin voivat bongata täältä kuulumisia tai ainakin lukea sitten jälkikäteen, että miten on mennyt. ;)

Vivian ja Oscar tulivat tuossa vähän kolmen jälkeen ja leikit alkoivat heti lasten kesken. Tänään päätettiin vaan leikkiä sisällä...huomenna ehtisi ulkoilla. Oscarilla tuli kova ikävä äitiä ja isää ja muutama kyynelkin tirautettiin Hannan sylissä, mutta iltaa kohden olo helpotti ja meno koveni. Iltapala syötiin, iltapesut hoidettiin ja koko jengi vaipui unille yhdeksältä. Huominen onkin sitten actionia täynnä...mutta siitä sitten huomisen raportissa lisää..

Tässä vielä possuista kuvia:

Ajatuksen tuska...

Välillä on päiviä, kun ahdistus nousee pintaan. Ajatukset pyörii yhtenä väkkäränä päässä;

Mitä haluan elämältä? Mitä tapahtuu syksyllä? Kuinka monta muuttolaatikkoa sitä pitäisi hommata ja mistä? Miten hemmetissä mä saan hoidettua pakkauksen ja muuton? Pärjätäänkö me kesä rahallisesti? Miten Emilin eskari alkaa sujumaan? Kunkkukin pitäis kammata loppuun...No mites sitten se parisuhde...oonko mä valmis siihen kuitenkaan? Tapahtuuko kaikki liian nopeesti? Ja kaikki ne paperit pitäis laittaa järjestykseen...Emma pitäis ilmoittaa päiväkotiin ja miten se Erikankin koulu sitten lähtee sujumaan? Mitä ruokaa sitä tekis vkoloppuna? Ja hirveä ikäväkin on. Eikö omista aivoistaan voisi saada lomaa?

Johan sitä ihan seläväpäinenkin ahdistuu tälläisestä määrästä kysymyksiä yhtäaikaa ja erikseen ja yhdessä päässä. Kyllähän se on ihan fakta, että aina joku ratkaisu löytyy. Kaikkiin kysymyksiin ei edes ole vastausta vaan ne näkee sitten kun sen aika on. Turhaa mä pähkäilen syksystä yhtään mitään, nyt eletään tässä ja nyt. Ongelmana on vaan se, että jos mä elän tässä ja nyt, niin kesällä ei ainakaan ole rahaa...ja Kunkkua en todellakaan kampaa, koska on parempaa tekemistä. Olenko mä vaan liian joko tai persoona...?

Jäinen ufo...kuvastaa mun päätäni tällä hetkellä

Helmikuu

Katselen pöydällä olevaa tulppaanimerta ja ikävoin kevättä. Odotan ensimmäisiä esiin työntyviä sipuleita ja esikoita...aurinkoa ja lämpöä. Talvi riittäisi jo. En jaksa enää talvihaalareita, villasukkia ja lunta koiran turkissa. Ei kyllä huvita ajatella keväisiä loskakelejäkään, mutta se tässä vuodenvaihtelussa on toisaalta mukavaa...vaihtelu. Fiilistelen kesää kuvien avulla ja odotan, että pääsen mökille saunomaan ja uimaan. Olen malttamaton ihminen siinä mielessä, että haluaisin jo tietää, mitä kesä ja ensi syksy tuo tullessaan, mutta näitä asioita pohtiessa voin vain laittaa muutamia kuvia ja mietteitä ylös ja muistiin...

Joulukuusen koristelua...

Joulukuusi loistossaan

Pukki ja lapset

Nappisilmäni mun ihmeissään joulun tohinasta

Kunkku valmiina ampumaan uudenvuoden raketit..(muut kuvat onkin sensuroituja) :D

Ja sitten ne tulppaanit ja kevään odotus