maanantai 23. helmikuuta 2009

Luojalle kiitos...(pakana puhuu)

että nämä eivät ole kaikki omia.... ;)

Huh...Kyllä mä ihmettelen miten suurperheen äidit jaksaa... :D Toki onhan se eri, kun on omat ja vieraat, mutta silti. Ja onhan tämä mun väliaikaisperhe iältään aika tiivis. Vanhimmasta jos aloittaa niin olis 6½v, 3x5v, 3½v, 2½v, ja 1v9kk. Aikamoista tahtia tuossa ois saanu pitää, jos kaikki ois omia.

Mutta joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta päivä meni oikein mainiosti. Aamulla viisi muksua pihalle, Erika eskariin, Emil kerhoon ja kolme muuta (Oscar, Viviann ja Emma) kaupan kautta kotipihalle. Hetki mäenlaskua ja sitten ruokaa tekemään. Puolenpäivän jälkeen tulikin sitten lisää lapsia eli luku täyttyi jo kuuteen ja kun Erikakin saapui kotiin eskarista niin oli koko jengi kasassa. Pienet ruuan jälkeen nukkumaan ja isot telkkarin ääreen rauhoittumaan ja tapittamaan robin hoodia. Iltapäivällä koko seitsemikko (onkohan toi suomenkielinen sana edes..vai olisiko se seitsikko? :D) pihalle riehumaan. Viideltä lastenohjelmat ja taas ruokaa massuun. Iltariehut sisällä, iltapala ja kasilta kaikki seitsemän olikin jo sängyssä ja yhdeksältä viimeinenkin jo unessa. Tohinaa ja touhua riittää, mutta yllättävää kyllä isommilta konflikteilta on vältytty... Muutamia kiukkupurkauksia tullut, mutta ne nyt on itsestäänselvyyksiä tälläsissä "epänormaaleissa" tilanteissa ja arjessa ylipäänsä. Kiteytettynä tämä päivä on ollut mukava, mutta en mä silti haluaisi, että kaikki olisivat omia. ;) Ja siis tämä johtuen minusta ei suinkaan siitä, että lapset olisivat jotenkin hankalia. :D

Ei kommentteja: