hel...saat...prkl...byrokraatit.

Että voikin ihan hyvä ja kiva ja mukiinmeneväpäivä mennä vituilleen (anteeksi sanankäyttöni) yhden KELAn ansiosta. Tuli ihan sellainen olo, kun sinne taas jutteli, että näinköhän taas itsekään tietävät mitä siellä tekevät..*huok*

Päivä oli kuitenkin aurinkoinen, keväinen ja suorastaan lämmin, kun seisoi musta takki päällä auringossa. *ihanaaa* Mutta kamera oli tietenkin sisällä ja monta hyvää otosta jäi lapsista saamatta ja piirtyi vain omalle verkokalvolle. Tässä nyt kuitenkin kuva joulukukasta, joka on kylläkin otettu tänään...jaksaa siis kukkia ;)

Päivä oli tosiaan riehakas; kävelyineen, kauppoineen, pulkkamäkineen, itkuineen, nauruineen ja hammasten kiristyksineen. Itse asiassa, jos ihan totta puhutaan niin päivä tuntui tänään todella pitkältä...mutta mä luulen, että se johtui ihan omista kela, muutto ja raha-asioista ei niinkään siitä, että lapset olisivat olleet erityisen hankalia.

Oscarin äiti-ikävää ei ole tänään näkynyt...Paini oli Kristan mukaan ollut aika tuskaista...herkällä päällä on poitsu siis. Vivianilla oli illalla kovasti äitiä ikävä, kun keskusteltiin siitä, että saako huutaa suoraa huutoa, kun toiset yrittää nukkua. Minä sitten kävin onneksi hyvin varaäidistä ja halittiin ja pussailtiin ja syliteltiin niin kaikki oli taas hyvin.

Possut nukkuu ja tämä emakko ottaa nyt kuitenkin suurimpaan *itutukseen Oton kaapista ja istahtaa vielä hetkeksi ennen unentuloa sohvalle katselemaan jotain ohjelmaa, josta ei sitten huomenna muista mitään.