tiistai 26. helmikuuta 2008

Tiistaina toi talitintti...

teetä teidän naapuriiiin. Jatkaen joskus aloittamaani maanantai laulua. ;-)
Oliko päivä sitten iloinen...nooh juu ja ei. Aamu ei ehkä itselläni alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Olin väsynyt ja kärttyinen tehdessämme lähtöä äidilleni eli Pähkis-mummille. Erika 5v. kysyi minulta silmät märkinä rappukäytävässä, että "miksi sä äiti komennat meitä niin paljon sisällä." Voi herrajestas, että otti sydämmestä. Kyllä tuli paha mieli ja murhe. Pyytelin kovasti anteeksi ja selitin asiaa niin, että äiti on ollut tosi väsynyt ja kärttyinen ja että eihän äiti saisi teille sen takia tiuskia. Itkeä tirautettiin siinä sitten ja jatkettiin paremmilla mielin matkaa. Kyllähän nuo lapset kaiken vaistoavat. Se tässä kävi taasen ilmi.

Kävin mummin kanssa Eurokankaassa. Ukki hoiti sillä välin lapsia (taisi päästä helpolla, kun Emma nukkui ja Erika ja Emil pelasivat tietokoneella).Kangaskaupasta tarttui mukaan tarranauhaa vaippoihin (nyt ei ole mitään syytä johon voisi vedota, kun ei ole ommellut vaippoja; kaikki tarvittava on kotona siis) ja muutamaa iloisen kevään väristä trikoota metrin palat. Mitä niistä teen...noo...ajatuksiss
a oli tytöille tehdä kesämekot, mutta katsotaan nyt mitä keksin.

Emmalle nousikin iltapäivästä kuume. Oli tarkoitus lähteä huomenna Anja-mammalle, mutta saas nyt nähdä miten tuo tauti kehittyy. Jos kuume ei laske ja yö menee pipariksi, niin taitaapi jäädä huominen reissu väliin. :-/ Lapset riemastuu, kun ovat odottaneet retkeä. *mur* Pitänee keksiä jotain mukavaa sitten kotosalla, jotta ei harmittaisi niin hirveästi.

Niin ja siis vkolopun kirjoittelut jäi totaalisesti väliin, kun olimme siis silloinkin reissussa. Kiitos kaverit (Leena ja Riikka) mukavasta "lomasta". Yhden lapsen ja yhden koiran kanssa tuo reissu siis lähestulkoon oli luksusloma. Tässä muutamia kuvia vkolopulta ja tältä päivältä:


Mökö-herra, jonka mielestä Kunkkuvauvahauva oli aivan järkyttävän pelottava ilmestys. :-D


Laura-neiti...ja se miksi ei ole parempaa kuvaa ihmetyttää itseänikin. :-/ Mä luulin ottaneeni enemmänkin valokuvia, mutta surkea saldo vkolopun reissulta jäi.


Tänään pihalta. Emil ulkoiluttaa Chiliä ja Chili Kunkkua vai mitenpäin se nyt ikinä sitten menikään. :D


Missio: Ota briardin pennusta ulkona "luonnollinen" kuva....joo en ota.


Mun kuumeinen pieni-neiti, jaksoi kiusata koiraa taaperokärryllä. ;)


Ja vielä: Stich ja seepiaväreissä. Eli kunhan taas opettelin uusia ihmeitä tuosta kamerasta. :-p

4 kommenttia:

Tiina Rönnberg kirjoitti...

Olet sinä melkoisen vahva nainen, kun jaksat ahkeroida tuollaisen lauman kanssa. Ei ihme, jos välillä on vähän väsynyt. Ja saa ollakin.

Josta tulikin mieleeni tämä Tittamari Marttisen runo:

ÄITI SAA käpertyä kippuraan ja olla ihan pieni. Ja mököttää.
Äiti saa piiloutua vaatekomeroon, kenkien ja takkien sekaan. Saa itkeä.
Äiti saa kadota näkyvistä, olla yksin, hiljaa ja vastaamatta.
Äiti saa olla kiukkupussi tai rasavilli. Vaikka raivopää. Toivoa, että joku silittää tukkaa. Antaa luvan olla se mikä on.
Sovinnon hetki on suloinen: suukkoja ja halauksia. lettuja. iltasatu.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.


Ja vielä tämä:

Äidin vieteri
Venyy ja venyy. Koko iltapäivän.
Katkeaa juuri sillä hetkellä,
kun isä tulee kotiin.


Pitkiä vietereitä sinulle ystävä hyvä.
Olette ajatuksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Äiti saa. Tuo(kin) runo on ihana. Kyllä tämän blogin äiti runokirjaa meillä selasikin.

Ja kiitos, että kuvasit Emman ja taaperokärryn! En olisi muuten muistanut, että piti moista kärryä alkaa metsästää huutonetistä.

Vieterit venyy. Mä tiedän. Ja niitä tarvitaan niin kauan, kun kaikki on terveitä, nukkuneita ja syöneitä, niin sitten vasta jaksaa taas ajatella. Ja puhua. Ja puhua kiltisti. Lapset vaistoavat ilman, että äiti edes tiuskisi vihaisena ja väsyneenä. Saati sitten, kun äidin tunteet näkyvät ulkokuoresta asti. Koeta jaksaa. Ja tule useamminkin "lomalle". Meidän lomakoti on melko avoin paikka <3

Hanna kirjoitti...

Kiitos kaverit ihanista sanoistanne! <3

Spice kirjoitti...

Kiitos sinulle Hanna että kävit... :) - Kyllä me äidit vaan jaksetaan sitä vaan ei aina tiedä miten ja miksi mutta jaksetaan me vaan... välillä huonommin välillä todella huonosti ja välillä hyvin sekä todella hyvin! Ollaan me vaan petoja ;)
Jäin sit jo koukkuun tähän Chililään... - no ompahan sivuilla komioita briardeja - mistä lienet hakenut? ;)
paljon terkkuja naperoille ja sille "rumemmalle puoliskolle" ;) ja huisin suuret rapsutukset ja pusit Kilille ja Kunkulle... ;)
Nähdään taasen!