Tiistaina toi talitintti...

teetä teidän naapuriiiin. Jatkaen joskus aloittamaani maanantai laulua. ;-)
Oliko päivä sitten iloinen...nooh juu ja ei. Aamu ei ehkä itselläni alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Olin väsynyt ja kärttyinen tehdessämme lähtöä äidilleni eli Pähkis-mummille. Erika 5v. kysyi minulta silmät märkinä rappukäytävässä, että "miksi sä äiti komennat meitä niin paljon sisällä." Voi herrajestas, että otti sydämmestä. Kyllä tuli paha mieli ja murhe. Pyytelin kovasti anteeksi ja selitin asiaa niin, että äiti on ollut tosi väsynyt ja kärttyinen ja että eihän äiti saisi teille sen takia tiuskia. Itkeä tirautettiin siinä sitten ja jatkettiin paremmilla mielin matkaa. Kyllähän nuo lapset kaiken vaistoavat. Se tässä kävi taasen ilmi.

Kävin mummin kanssa Eurokankaassa. Ukki hoiti sillä välin lapsia (taisi päästä helpolla, kun Emma nukkui ja Erika ja Emil pelasivat tietokoneella).Kangaskaupasta tarttui mukaan tarranauhaa vaippoihin (nyt ei ole mitään syytä johon voisi vedota, kun ei ole ommellut vaippoja; kaikki tarvittava on kotona siis) ja muutamaa iloisen kevään väristä trikoota metrin palat. Mitä niistä teen...noo...ajatuksissa oli tytöille tehdä kesämekot, mutta katsotaan nyt mitä keksin.

Emmalle nousikin iltapäivästä kuume. Oli tarkoitus lähteä huomenna Anja-mammalle, mutta saas nyt nähdä miten tuo tauti kehittyy. Jos kuume ei laske ja yö menee pipariksi, niin taitaapi jäädä huominen reissu väliin. :-/ Lapset riemastuu, kun ovat odottaneet retkeä. *mur* Pitänee keksiä jotain mukavaa sitten kotosalla, jotta ei harmittaisi niin hirveästi.

Niin ja siis vkolopun kirjoittelut jäi totaalisesti väliin, kun olimme siis silloinkin reissussa. Kiitos kaverit (Leena ja Riikka) mukavasta "lomasta". Yhden lapsen ja yhden koiran kanssa tuo reissu siis lähestulkoon oli luksusloma. Tässä muutamia kuvia vkolopulta ja tältä päivältä:

Mökö-herra, jonka mielestä Kunkkuvauvahauva oli aivan järkyttävän pelottava ilmestys. :-D

Laura-neiti...ja se miksi ei ole parempaa kuvaa ihmetyttää itseänikin. :-/ Mä luulin ottaneeni enemmänkin valokuvia, mutta surkea saldo vkolopun reissulta jäi.

Tänään pihalta. Emil ulkoiluttaa Chiliä ja Chili Kunkkua vai mitenpäin se nyt ikinä sitten menikään. :D

Missio: Ota briardin pennusta ulkona "luonnollinen" kuva....joo en ota.

Mun kuumeinen pieni-neiti, jaksoi kiusata koiraa taaperokärryllä. ;)

Ja vielä: Stich ja seepiaväreissä. Eli kunhan taas opettelin uusia ihmeitä tuosta kamerasta. :-p

Iltapalapöydässä

Mies tuossa kyseli, että meinaatko sä kirjoittaa jotain Chililään. No kaipa sitä voisikin kirjoittaa.

Sattui nimittäin aika hauska tapaus tuossa iltapalapöydässä. Emman kummi Iia-täti oli kylässä ja istuttiin melko myöhään (klo taisi olla lähemmäs yhdeksää) tuossa ruokapöydän ääressä. Olin keittänyt kananmunia lapsille iltapalaksi ja Erika halusi kuoria itse munansa. Kuorittuaan kananmunan, nosti munan korkeuksiin. "Katso kuinka siistiksi ja sileäksi kuorin munan.". Johon Iia-täti "Sinä olet taitava munankäsittelijä!" Ja voi sitä naurua...Eeka ja Emil katsoivat vähän hitaasti äitiä ja tätiä. :-D No tarina jatkuu vielä hieman. Minä kohteliaana emäntänä kysäisen, että "Olisitko sinäkin halunut kananmunaa iltapalaksi." Johon Iia vastaa kaksimielisesti; "En mä tarvitse. Ei Iia ole pitkään aikaan saanut munaa." Ja Erika iloisesti taputtaa Iia olkapäälle; "Älä sure, älä sure." Ja voi taas sitä naurua...Vähän ajan päästä Erika vielä lisää; "Sinä voit sitten kotona keittää munaa."

Ja okei...eihän se kirjoitettuna enää niin hauskalta tuntunut, mutta kyllä me aikuiset naurettiin. Ja siis lapsen suusta ja Iia-tädin suusta kuulee totuuden. :-D

Tässä vielä neiti Erika jumppaamassa tiistaisessa jumpassa. Kiitos siskolle kuvan ottamisesta!

Nyt hyvää yötä.

Tutustumistarinaa

Ehkäpä olisi hyvä korkata tämä blogi nyt. Lapset katselivat juuri pikkukakkosen loppuun ja äidin pitäisi oikeasti olla laittamassa ruokaa ja hieman jynssäämässä paikkoja. (Kuten otsikostakin voi päätellä...siivoamaanhan ehtii myöhemminkin).

Minä olen siis tämän blogin tai pitäisikö sanoa päiväkirjan kirjoittaja, Hanna. Aika usein netissä minut tunnistaa nimimerkillä Chili ja Cchili. Lapsia on kolme: Erika, kohta jo kuusi täyttävä neitinäpsä. Aina äänessä ja suunvuoroa ei meinaa saada. Mistä lie tälläisen ominaisuuden perinyt? ;) Emil on neljä vuotias omanarvon tunteva nuorimies, joka koittelee tuon tuosta äidin kärsivällisyyttä, oli sitten kyse pukemisesta tai nätisti leikkimisestä. Emma on meidän perheen nuorimmainen. Neiti Emmuska teki näyttävän ja vauhdikkaan ensiesiintymisen toukokuun lopulla 2007; ikää siis huimat 8kk ja rapiat. Perheeseen kuuluu toki myös mies, avopuolisoksikin sanottu ja isäksi tituleerattu. Nimi jääköön nyt sanomatta, kun en tiedä mitä mies nimensä julkaisemisesta meinaa. Jaloissa hyörii myös sekalainen joukkio karvakorvia. Chili on kohta 11-vuotta täyttävä briard uros. Chili koulii tällä hetkellä Kunkusta (14vko briard-poitsu) mallikansalaista...hmm...välillä hyvin tuloksin, välillä hyvin huonoin. Mutta papukaijamerkki vanhukselle siitä, että jaksaa yrittää ja auttaa minua tässä hommassa. Sitten on tietenkin Pörtsi. Ruskea mitted ragdoll uros, joka koittelee yhtälailla "äidin" hermoja tuontuosta....johtuuko sitten tuosta 4-vuoden iästä vai vaan kissan luonteesta, mene ja tiedä.

Tässä siis pähkinänkuoressa Chililä. "Hahmot" tulevat varmaan tutuiksi kirjoitusten myötä. Se mitä tänne kirjoitan ja kerron on täysin auki vielä...ehkäpä sekin tässä selviää ajan kanssa. Jätähän käymisestäsi aina silloin tällöin merkintä niin tiedän ketä kaikkia Chililän touhut kiinnostavat.

Chili ja Chilin nenä