Ylpeys

Mä en oikeestaan edes nyt muista...että onko se niin, että kolmas viikko ilman tupakkaa on jo menossa? ...mut mä tunnustan; olin AnkkaRockissa ja noo...siellä poltin puolikkaan. Mutta VAIN puolikkaan ja sekin oli sellanen "ota nyt, ku mieles tekee kuitenkin"-tuputus tupakka. Ja siinä oli aski pitkään, josta olis vaan voinu ottaa, mut enpäs ottanut. Olen siis ylpeä itsestäni. Välillä on ollu pinna tiukalla, mutta yllättävän vähän. Pahempiakin kiristyksiä voisi olla. Ja siis mä ole mennyt täysin ilman mitään apuvälineitä; ei purkkaa, ei laastaria, ei inhalaattoria...siitäkin olen aika ylpeä. :)

Sitten olen ylpeä siitä, että juoksin tänään ehkä jonkun noin 5-6km noin 35min. Ensinnäkin, olin ylpeä siitä, että jaksoin juosta noinkin pitkän pätkän ja sit toisekseen siitä, että olisin jaksanut enemmänkin, mutta tajusin lopettaa ajoissa...ts.ettei ihan jumiin menis paikat. Olen myös ylpeä siitä, että olen joka aamu tervehtinyt auringon eli joogannut.

Juu...kyllä sitä on paljon aiheita joista voi olla ylpeä, mutta nämä on niitä mun henk.koht tavoitteita ajatellen sellasia tärkeitä juttuja. Katsotaan nyt, mistä kaikesta sitä saakaan vielä itsessään olla ylpeä. ;)

Syksy

Ihan niinkuin joku olisi tiennyt, että tänään alkaa koulu ja sen myötä syksy...siis joku muu kuin minä ja lapset *virn. Heräsin aamulla, joogattuani lähdin koiran kanssa ulos. Voi että mikä keli! Jos syksy alkaa näin upealla ilmalla, niin tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä neljännesvuosi. :) Ohessa kuvia aamusta ja ekaluokkalaisen koulumatkasta. Kyllä äidin kelpaa olla ylpeä ja haikea ja äärimmäisen onnellinen. *lööv*

Koulu

Jahas...Taas yksi etappi elämässä saavutettu tai saavutetaan aamulla. Emil menee kouluun. Erika toiselle. Emma takaisin pväkotiin, jotta äiti pääsee takaisin töihin. *huoh* Oloa voisi kuvailla sanoilla; haikea, jännittynyt, iloinen, väsyttävä, innostunut, rankka...Kaikkea yhtaikaa ja erikseen. Kaipa se taas tästä, ku päästään arkirutiineihin kiinni. Harrastukset alkaa elo/syyskuun vaihteessa, joten sinne on aikaa vielä. Saisi nyt tän koulu systeemin pyörimään, niin harrastukset tulee siinä sivussa. Ja sit onkin kohta jo joulu. :-p Oikeesti...eihän siihen ole kuin enää 4kk. :-o No...ehkä mä nyt ensin kuitenkin paneudun syksyyn, omenoihin, kuulaisiin, viileisiin iltoihin, pimeyteen ja kynttilöihin. Ihanaa....mä tiedän, että mulla on oikeesti rankka syksy edessä, mutta mä tiedän myös, että aivan mielettömän ihana! *lööv

Hyppy syksyyn...tästä se lähtee.

Kesä...joko se meni...?

Kesän aikana on tapahtunut paljon...Erityisesti se, että mä olen löytänyt itseni ja päämääräni. Mä en ole enää hukassa...ainakaan niin pahasti...hyvä tässä on hehkuttaa ja pudota taas pallilta, ku hommat kusee, mutta kai mä saan hehkuttaa jos siltä tuntuu. ;)

Ainut mikä nyt jurppii on se, että sain parkkisakot tänään aamulla ja tossa äsken tajusin, että nyt on piru vie elokuun puolväli ja kohta on kesä ohi ja syksy alkaa! yikes! Mihin se kesä meni...?! Mut, sillä välin ku mietin sitä, niin tässä nautinnollisia kuvia kesästä ja tästä päivästä. *lööv

Koirat ja keppi ja järvi ja kaislat...voi että ku oli haaskaa katsella ja jännittävää...Kunkku kun yritti yhdessä vaiheessa hukuttaa Kohvia. Mitäs on terrieri ja ei päästä kepistä...selvittiin onneks säikähdyksellä.

LOL!!!

Uintia Kirkkonummella siis...kyllä oli ihanaa!

Velmu-Emil...ei siitä saa "normaalia" kuvaa. :D

Mäkin olen todistettavasti uinut tänä kesänä. ;) Kiitos Iian se saatiin ikuistettua...huomatkaa laiturin uppoaminen...painoa siis alas...LOL...

Keikistelijä...en tiedä mikä juttu tässä neidissä on, mut...jotain siinä vaan on...*virn

Aivan mieletön....iso tyttö ja niiin kaanis. Kyllä mulla on rakkaat ja ihanat muksut. Mä oon ehkä onnekkain ihminen maailmassa...mun pitää muistaa kertoo se lapsille aamulla. *lööv

Ja ehkä parhaat ystävät evä!!! Kiitos kaunis Iia, mielettömän ihanasta päivästä jälleen.

Lopuksi vielä...suomen luonto...on se vaan kaunis pilviselläkin säällä.

jäätelöä, karkkia, sipsiä...

...prkl...rassaa aika vähän tää mässääminen. Osaan välttää kaupassa herkkujen oston, mutta kun lapsille ostaa, niin sit tulee itsekin syötyä. En tiedä johtuuko osittain tästä tupakoinnin lopettamisestakin...siis, että nää herkut maistuu niin hyville. *huok* Ei sitä kai auta muu, ku ottaa itteään vaan niskasta kiinni, ravistaa ja lähteä juoksulenkille. Kurittaa itsensä takaisin ruotuun, noin kuvainnollisesti ja ehkä myös hieman konkreettisesti. Jos ei osaa herkutella vain vähän, niin sit on parempi jättää ne herkut kauppaan.

Mut asiasta pahviin, eilen nousi ihan mieletön myrsky aivan yllättäen illalla. Ensin valaistus oli jännän kellertävä ...kirkas, sitten yhtäkkiä tuuli yltyi ja mustat pilvet vyöryivät ylitse. Salamoita riitti ja jyrähdyksiä...peräjälkeen. Aivan mieletöntä. Ja tietenkin tämä äippä sitten keksi, että klo 21.30 on hyvä lähteä lasten kanssa juoksemaan paljainjaloin vesisateeseen, salamoiden leiskuessa ympärillä. Sain taas varmaan kahelin maineen, mutta voi että meillä oli lasten kanssa nastaa!

Nää kuvat nyt on ihan kakkoja, mutta näkee niistä vähän sen rintaman vyörymisen...ukkosista ja salamoista en yrittänyt edes ottaa, enkä meidän sadetanssista. Mä vaan nautin luonnon ihmeellisyydestä lapsen rinnalla. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäs kerran vuodessa vähintään juosta paljain jaloin lätäköissä. Se on terapeuttista. *lööv

Astangaa

...eli joogaa...tuossa juuri harjoittelin aurinkotervehdystä ja on se jännä, kuinka hengittäminen ja niinkin helpon oloinen harjoitus nostaa hikeä heti pintaan. Torstaina siis ekaa kertaa kävin astangajoogassa (duunin kautta sai halvalla sellasen kivan "syyspaketin"). Olen kokeillut myös pilatesta ja tiesin siis siitä, että tämäkin varmasti nappaa, mutta en kuvitellut, että näin kivasti nappaisi, että kotonakin innoissani odotan hetkeä jolloin voin tervehtiä aurinkoa *virn. Mut joo, tuntuu juuri oikealta lajilta harrastaa; siinä yhdistyy voima, notkeus ja rauhoittuminen. Etenkin kuvittelisin, että tuo rauhoittuminen on äärimmäisen hyvää minulle. Tai siis lähinnä siinä on se, että pitää kokoajan miettiä, mitä kroppa tekee ja miten hengitetään, joten ei ehdi ajattelemaan mitään sen kummempaa, kuin vaan sitä liikettä ja hengitystä. Pitänee kotiinkin ostaa se joogamatto, koska lehmäntalja on liukas. Katsotaan kuinka nopeasti tuo muokkaa kroppaa, mä kertoilen sitten täällä tuloksia. ;)

Sit jos kertois vähän, että miten tupakoimattomuus sujuu...hyvin. Mökillä ollessa eilen illalla istuin terasilla, kun lapset nukku ja mietin, että olishan se kiva vetästä yks tupangi. Tänään tuli nyt, kun kirjoitin oikeastaan ekaa kertaa edes mieleen koko asia. En tiedä...onko tää vaan jotain alkuhelpoutta, vaikeutuuko tää jossain vaiheessa vai onko tää vaan sit kuitenkin näin yksinkertasta. Tehdäänkö tupakan lopettamisesta vaan sellanen mörkö ihmisille vai onko se mulle vaan nyt niin helppoa, kun olen kovin päättäväinen tän asian kanssa. En tiedä aika näyttää ja ajatuksien kirjaamista jatkan tänne sitä mukaa, kun ajatuksia tulee.

Kuka tietää, mitä tässä on yritetty kuvata...:D Hitto, että ku olis kunnon vehkeet...mutku ei, niin siis tässä on ihan hirvee salamointi ja myrsky, huomaatteko. Ekassa ruudussa näkyy selvästi valoisampaa, kuin lopuissa. LOL...no ehkä joskus mä vielä onnistuisin.

Take chances, make mistakes, live and love like there is no tomorrow

Tuo tuossa ylhäällä. Niin helpoltahan tuo vaikuttaa...ja näinhän sen pitäs mennä. Mutta kun on monta kertaa sattunut, niin uskaltaako sitä enää samalla lailla rakastaa, rakastua, elää ja olla. Onko sitä  toisaalta mitään menetettävää, jos sattuu uudestaan ja uudestaan? Muuttuuko sitä kylmäksi ja tunteettomaksi, kun on monta kertaa nostanut itsensä ja sydämensä pohjalta? En tiedä. Musta tuntuu, että tää on vähän niinku persoona kysymys. Henk koht...mä jaksan uskoa ja antaa tunteille vallan...niin huonoille ja hyvillekin. Ehkä mua ei ole sattunut vielä tarpeeksi. Ehkä mä olen vain sitä mieltä, että on turha pitkään murehtia ja surra, jotain mikä ei muutu itkuista ja hammasten kiristyksistä. Ehkä mulla on vaan paljon rakkautta jaettavana.

Tässä vielä pieni ajatus:

"Tunne on niin paljon dominoivampi kuin järki, vaikka järjen mukaan, olisi helpompaa järkeillä asiat, kun tunteilla."

Tupangia...

...ja vaihtoehtoisesti porkkanaa. Illalla olin neljään otteeseen menossa tupakalle. Se taitaa lähinnä olla tapa, että kun lapset on nukkumassa, niin äippä käy röksällä. Tänään pariin otteeseen oon miettinyt, että käytän koiran ja otan samalla tupakan...no en sit kuitenkaan. Rakas ystäväni Iia kävi tässä ja poltti ketjussa, mutta en edes yrittänyt pummia. Tästä tää lähtee...sen kun vaan muistas, että ei rupee herkkuja vetelee tupakan korvikkeeks, et jos sit tosiaan tota porkkanaa.

Eräs henkilö sanoi, että pitäisi hankkia jokin muu tekeminen ja tapa sen tupakan tilalle. Mä oon miettinyt päätäni puhki, että mitä se vois olla. Ja kun mä tarviin sitä jotain muuta sen herkun ja mässynkin tilalle. Muutamia ideoita on virinnyt. Ensimmäinen oli se, että joka kerta kun ajattelen tupakkaa ja sitä kautta usein syömistä, juon lasillisen vettä. Toimii, pissattaa toki hirveästi. Toinen oli, että joka kerta tekis vaikka 10 tai 20 vatsalihasta...se vois näin lomalla toimia, mutta rupee nyt työpaikan lattialla vetää vatsoja. *virn Mut kyllä vois olla aika timmissä parin kuukauden päästä, koska ainakin tällä hetkellä tupakka on se mikä mielessä pyörii. Kolmas täysin erilainen ajatus oli, että joka kerta ottaisi valokuvan. En sitten tiedä, että olisiko siihen jokin aihe vai mistä pitäisi ottaa kuva. Mutta tässä on tämän päivän punaiset...En sit tiedä, että valitsinko tuon punaisen värin mielentilan vai minkä mukaan. ;) Oma ehdoton suosikki on alimmainen...siitä tuli haaska. Mut mä meen nyt tekee 20 vatsalihasta, sen jälkeen juon pari lasillista vettä ja otan muutaman valokuvan.  :-D

Blogipäivitystä ja uutisia elämästä

Mistä sitä edes alottaisi...

Kesän aikana on tapahtunut ja sattunut taas kaikenlaista...eikä niistä sen kummemin viitsi ja jaksa puida..ainakaan niistä ikävemmistä asioista. Tärkeintä tällä hetkellä teille kaikille lukijoille on se tieto, että elämä tuntuu kaikesta huolimatta hyvältä ja seesteiseltä.

Luulen, että nämä muutama kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tästä lähtee:

Riemu, kesä, järvi, ilta-aurinko

Telttailua ja aamuheräämisiä.

Lisää vettä, paljon vettä, joka päivä vettä ja hiekkalinnoja

Matkailu on rankkaa ja äidin syliin on helppo nukahtaa

 Is it a plane? No. Is it a bird? No. Is it superwoman? Hell no. It's Pink! 

Niin ja sit sellasta, että mä mietin, että pitäskö sitä tänne ihan kirjottaa, että mä olen miettinyt elämääni monelta kantilta ja moni asia on selkeytynyt. Ihan nyt tässä viime viikkojen aikana. Tiedän mihin tähtään...Mulla ei olekaan tainnut koskaan ollut näin selkeää oloa siitä, että mihin tähtään. Mutta kerrottakoon se täällä näin numeroin.

 

1) Tammikuulle uusi ura - ajattelin ruveta vaikka väkisin opiskelijaksi

2) tupakoimattomuus - vetäsin tuossa tänään viimoiset henkoiset klo18

3) Paino alas, kunto ylös - hyvään alkuun on jo päästy. 5kg ihraa on pois ja lisää toivottavasti lähtee

ts. Mä haluan terveellisemmän ja omannäköisen elämän. Ja näillä se lähtee...tai siis tulee...ja ehkä pienellä avustuksella erään ystävän. Joka tsemppaa tietämättään mua ihan uskomattomalla tavalla. Kiitos siitä.

mietimietimieti

Joskus on niitä päiviä, että sitä miettii vähän liikaa. Joku on joskus sanonut, että mietin aina liikaa, mutta tänään jopa itse myönnän, että ajatukset ajaa hieman liian lujaa. Se joku tai ihan kuka vaan ku vielä kertois, että miten nää ajatukset saa vaimennettua.

Mukiinmennyt työpäivä eli ihan muksa, morsian ilma eli kaanista kaanista, repäisevä lenksu eli koiranulkoilutus ja silti mieli on maassa. Ja vain ja ainoastaan siksi, että ajatus laukkaa. Ilmeisesti mä en saa pysähtyä hetkeksikään...kokoajan pitäs painaa, ettei ehtis ajattelemaan, mutta "what goes around, comes around", jossain vaiheessa sekin on edessä kuitenkin.

Mä ehkä olen vaan loman tarpeessa. Odotan oikein, että saan pakata kimpsut ja muksut ja koiran autoon ja lähteä baanalle...suomi here we come...varokaa vaan kaikki, tiedä vaikka saisitte yllättäviä yövieraita joku kaunis kesäpäivä. ;) Kaipa tää taas lähtee tästä uuteen nousuun. Kantarellikeitto ja ruisleipä namaan ja nukkumaan, jos vaikka sais inhimmilliset yöunet. En edes telkkaria jaksa avata.

Varjoja...myös kuvissa