Läheisyys, yksinäisyys, rakkaus, seksi. Nämä on niin helppo sotkea toisiinsa...sitä on välillä ihan hukassa, että mikä se on se fiilis, joka nyt oikeasti tuntuu. Seitsemän vuotta suhteessa eläneenä sitä ehkä kaipaa myös sitä aikuista juttuseuraa. Olen ruvennut hirveästi juttelemaan itsekseni ja koiralle. Höperöksi ehkä tulossa. Toisaalta kaikki ystävät tietävät, että hoöperöhän mä olen. ;)
Mutta tässä kun on aikaa iltaisin pohdiskella, niin voin miettiä näitä fiiliksiä ja tuntemuksia ja kertoa teille lisää sitä mukaa kun tajuan niistä jotain...yeah right... :D
3 kommenttia:
Itsekseenpuhuminen on saanut onneksi oikeutuksen, kun on aina joku tyyppi selässä mukana. Tänään ratkesin ääneen nauruun tuossa kävelyllä, kun naapurin puolivilli kissa juoksi meidän pihaan ja sai koirat haukkumaan ja muutenkin se karkottaa oravat puista ja mitälie tonkii, niin siis nauruun ratkesin kun kommentoin Lauralle selkääni, että "äiti taitaa hakea haulikon". Sanoin tuon ääneen. Ja nauroin ääneen.
Pitää ehkä puhua vähemmän itsekseen näinä aselakimuutosten aikoina xD
(toim huom. toi vahvistussana on "feelpers" :DD)
Niin ja täytyy hörhön vielä hörhön tavoin läheisyyttäkin kommentoida: Siitä syystä, että ihminen aistii jotain telepaattistakin toisessa, ei koira eikä lapsi riitä tuohon läheisyydenkaipuuseen. Siihen ei aina riitä kosketus eikä juttelukaan. Ainoastaan se yhteys. sanaton juttelu hiljaisuudessa, se vain on tarpeeksi <3
Mä sulle rustasin pitkät pätkät ja se ei sitten ilmaantnutkaan tänne... Olin ainaki olevinani viisas ja sanovani viisaita asioita mutta joku siinä oli että sitä ei nyt tääl ole.
Pääpointti oli kuitenkin se että anna itselles aikaa, etsi ja löydä, kokeile ja tunnustele että mikä sammuttaa sen kaiherruksen ja mikä tuntuu parhaalta.
Ei ole kiire :)
omille ajatuksille pitää antaa aikaa, vaikka ne ajatukset ei aina oliskaan hiveän mukavia.
Hugs!
Lähetä kommentti