Mitä haluan elämältä? Mitä tapahtuu syksyllä? Kuinka monta muuttolaatikkoa sitä pitäisi hommata ja mistä? Miten hemmetissä mä saan hoidettua pakkauksen ja muuton? Pärjätäänkö me kesä rahallisesti? Miten Emilin eskari alkaa sujumaan? Kunkkukin pitäis kammata loppuun...No mites sitten se parisuhde...oonko mä valmis siihen kuitenkaan? Tapahtuuko kaikki liian nopeesti? Ja kaikki ne paperit pitäis laittaa järjestykseen...Emma pitäis ilmoittaa päiväkotiin ja miten se Erikankin koulu sitten lähtee sujumaan? Mitä ruokaa sitä tekis vkoloppuna? Ja hirveä ikäväkin on. Eikö omista aivoistaan voisi saada lomaa?
Johan sitä ihan seläväpäinenkin ahdistuu tälläisestä määrästä kysymyksiä yhtäaikaa ja erikseen ja yhdessä päässä. Kyllähän se on ihan fakta, että aina joku ratkaisu löytyy. Kaikkiin kysymyksiin ei edes ole vastausta vaan ne näkee sitten kun sen aika on. Turhaa mä pähkäilen syksystä yhtään mitään, nyt eletään tässä ja nyt. Ongelmana on vaan se, että jos mä elän tässä ja nyt, niin kesällä ei ainakaan ole rahaa...ja Kunkkua en todellakaan kampaa, koska on parempaa tekemistä. Olenko mä vaan liian joko tai persoona...?
Jäinen ufo...kuvastaa mun päätäni tällä hetkellä
2 kommenttia:
Laita vastauksia paperille! Se selventää asoita yllättävän hyvin. Vetelet sitten yli ne jotka tuntuu mahdottomita/saavuttamattomilta ja asetat itselles konkreettiset tavoitteet.
Rakas ystis, kaikkea ei tarvi osata, kaikkeen ei tarvi pystyä. Sä olet niin superihminen että lähes kaiken sä jo osaatkin ja lähes kaikkeen pystyt, ala olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Sitten kun ne alkaa tuntumaan liian normaaleilta jutuilta niin ota haaste kerrallaan, ei seitsemää kerrallaan ;)
Nää vaan taas vinkkeinä täältä töistä kun täällä on aikaa ajatella... ♥
Samaa vikaa täällä. Pitänee tarttua härkää sarvista, pistää asiat paperille ja toteuttaa niitä asia kerrallaan.
Lähetä kommentti