lauantai 10. toukokuuta 2008

Tapaturmaista äitienpäivä aattoa

Tässä mä istun aircast jalassa ja kiroan hyvää tuuriani. Käytin eilen Kunkkua ja en tiedä miten taas onnistuin...mutta jalka lähti alta sillä seurauksella, että siitä kuului pari kertaa krunts. En muuten kaatunut vaan juoksi "irtonaisella" jalalla sellaisen 5 metrin matkan mutaojan kautta ennenkuin saavutin tasapainon. Onneksi ei ollut lapsia lähellä..olisi voinut oppia muutamia uusia sanoja. Kaikkein hauskinta oli tietenkin se, että mulla ei ollut puhelinta mukana (ajattelin, että käytän koiruuden vain pikapissalla). No siinä aikani manailtuani ja pahimman oksennusolon mentyä lähdin konkkaamaan mäkeä ja portaita pitkin ylös. Kunkku pomppi ympärillä ihmetellen, että mitä toi tolleen. Pääsin kotiin, jossa onneksi ihanat rakkaat mussukat auttoivat äitiä saamaan jalan ylös. Tajusin myös hakea kylmäpakkauksen jalkaani. Tähän väliin: Onneksi Emma nukkui! Esko pääsi lähtemään töistä kotiin ettei mun tarvinnut ruveta miettimään mitään taksi installaatiota tämän trion kanssa. Odoteltiin siinä sitten aikamme, Emmakin heräsi, syötiin välipalaa ja sitten iskä tuli. Lääkärissä diagnoosiksi annettiin nivelsiteiden venähdys. Jalkaa ei kuvattu, joten sitä pitää nyt sitten itse osata tarkkailla sillä silmällä, että jos ei vkolopun jälkeen ala tuntua yhtään paremmalta, niin pitää kuvauttaa. Mä todellakin toivon, että ei tarvitse mennä enää, koska se nyt ois kaiken huippu, että siellä ois jotain vakavempaa...nään jo kauhukuvia itsestäni kipsijalassa hiekkarannalla. *urgh* Viimeksi jalasta meni nivelsiteet noin 8vuotta sitten, en kyllä kuollaksenikaan muista, että oliko edes sama jalka. Sattui kyllä niin sopivasti tähän synttärihässäkkään ettei ole tosikaan. Onneksi jalkaan saa varata kivun sallimissa rajoissa eli melko huoletta sitä käyttelen, mutta vaikeuttaahan se hieman elämää. Tällä hetkellä fiiliksiä kuvaa hyvin miehen sanomiset aikoinaan, kun käsi oli kolmatta kertaa mennyt sijoiltaan: Voiko vitutukseen kuolla? ;-D

Jotta tämä ei ihan marinaksi menisi, niin laitetaanpa tähän väliin kuva siskostani akvaariona vappujuhlissa vuonna2008: Ihan hieno siitä tulikin, vaikka itse sanonkin:

2 kommenttia:

Iia kirjoitti...

Vitutuksesta en tiedä, mutta suruun kai? Ehkä sitä varmemmin jos potee molempia.

Toivottavasti kinttu on paranemaan päin, sillä musta ei nyt valitettavasti ole apua synttärijärjestelyissä, vaikka trust me, tahtoisin... Sorry!

Tiina Rönnberg kirjoitti...

Hieno kasvomaalaus!

Juuri eilen mietin kuinka hyvä olet piirtämään, sun pitäisi ehdottomasti piirtää ja maalata enemmän!

Pikaista paranemista jalalle! Ja nyt opettelet kantamaan sitä puhelinta _aina_ mukana! Ja jos paha paikka sattuu niin täältä voi soittaa myös apua.