torstai 8. tammikuuta 2009

Vuosi 2009

Mitä se mahtaakaan tuoda tullessaan. Vuosi 2009 ei tunnu kovin kummoiselta tai ihmeelliseltä asialta, mutta itseäni huvitti suunnattomasti kun muistelin tuossa yhtenä päivänä menneitä...Siis niinkin kauas kuin joskus 16-vuotiaaksi eli vuosi olisi ollut silloin 1996. Muistan miettineeni tulevaisuutta jokseenkin tälläisillä ajatuksilla;

"Vau..vuosi 2000, tuntuu niin kaukaiselta ja jännältä. Aika menee liian hitaasti! Mä olen hei sillon JO 20-v. ja mieti 2005 olen jo 25-vuotias. Mitäköhän silloin oikein teen. Opiskelen toivottavasti eläinlääkiksessä ja ulkomaillakin asustelen ja opiskelen. Poikaystäväkin on tietenkin kainalossa. Huisia ja jännää!"

Vuonna 1996 elämä loppui 25-vuotiaana. Nyt olen 28-vuotias ja elämä on vasta alussa. Miten sitä ei siinä vaiheessa tajua. Ja joo, ei noi suunnitelmat mennyt ihan niinkuin ajattelin silloin 16-vuotiaana. Opiskelut jäi...kaiken näköistä on tullut kokeiltua, mutta mikään ei ole oikein "napannut"...tai siis mikään muu kuin äitiys. En kyllä ikinä olisi uskonut, jos joku olisi sanonut minun olevan 28-vuotiaana 3 lapsen yh-äiti...ei ei...silloin oli eri suunnitelmat. Elämän prioriteetit ovat muuttuneet vuosien varrella...tai siis eihän 12 vuotta ole edes pitkä aika! 12-vuoden päästä olen 40vuotta ja se tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Tulevaisuus ei pelota vaan tuntuu erilaiselta ja jännittävältä. Nyt, kun käännän ajatukset 12-vuoden päähän niin ne näyttävät jokseenkin tältä;

"Vuosi 2020 on nurkan takana. Lapset ovat isoja...Erika 18-v., Emil 17v. ja Emma jo 13v. Järkyttävää miten nopeasti aika kuluu! Toivottavasti lapsilla on ollut hyvä elämä. Toivottavasti he ovat saaneet paljon ihania muistoja. Toivottavasti myös itse olen saanut paljon muistoja...tiedä vaikka sitä olisi löytänyt uuden elämänkumppanin? Mutta stressiä ei sellaisen asian takia enää tarvitse ottaa. Toivon, että olen töissä alalla, joka kiinnostaa ja inspiroi elämää. Toivon, että olisin saanut nähdä hieman maailmaa lisää, vaikka se olisi vain kotisuomea, mutta maailmaahan sekin on. Prätkäkortti...se on ajettuna. Toivon, että olen lapsilleni reilu, vakaa ja rakastettava persoona. Toivon elämältä hyvää kaikille läheisilleni...en vain itselleni ja lapsilleni. Ennen maailma pyöri niin paljon enemmän oman navan ympärillä. Vuosi 2020 on jo nurkan takana ja tämä vuosi on yksi askel lähemmäs tulevaisuutta ja kaikkea hyvää."

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja mä mietin yhä, kaks viikkoa ennen reissua, että nytkö sitä sitten pääsikin erimaahan asumaan, kun luuli, että se oli nuoruudentouhuja: aikana ennen perhettä, taloa ja kaikkea. Elämä vie niin ihanasti oikeisiin suuntiin ,kun toivoo. Ja toki myös tekee itse asioiden eteen oikeita päätöksiä. Vrt. sun yksinhuoltajuus, joka on ollut sinulle oikea päätös <3

Iia kirjoitti...

Ne on kuulkaas rakkaat niitä vahingossa piirrettyjä aarrekarttoja!
Mun blogissanihan on kans yks merkintä tosta aiheesta ja se on aika jännittävä juttu!! (siis ei mun blogi, vaan lähinnä se aarrekartta!)

Tiina Rönnberg kirjoitti...

Ehkä ne on niitä. Jännityksellä odotan, että vuosi 2010 vaihtuu ja saan avata kirjeen, jonka olen kirjoittanut itselleni 16-17 -vuotiaana. Sormet syyhysivät sen kimpussa muuton yhteydessä, mutta maltoin vielä mieleni ja pistin kirjeen talteen.

Kun suunta on selvä on unelmatkin mahdollisia toteuttaa. Suunta vaan tuppaa olemaan toisinaan vähän hukassa...

Hanna kirjoitti...

Välillä ollaan hukassa ja kusi sukassa, mutta ei sekään mun mielestä ole niin vaarallista. Siis sehän on vaan sitä elämänsuolaa...miten sitä osaisi nauttia hyvästä ja tulevaisuudesta, jos ei välillä rypisi ja olisi eksyksissä. Sitten kun oivaltaa mikä on oikein (kuten mulla ero) niin voi mikä tunne... <3

Anonyymi kirjoitti...

Jotensakin naurattaa :D Kuinka mua pidettiin ihan pappana aikanaan, enkä ollut kuin juuri sun ikänen silloin :D Niin ne vuodet vierii ja ajatusmaailma muuttuu. Muistan vielä, kun sanoin, että perässä tuutte ja tulette sanomaan vielä, että 28 ei ole mitään ikänä ;) Taas saa sanoa, että mitäs mä sanoin :P

Jan