Epäreilua.

Elämä on...

Tämä sana ja miete on ollut pari päivää tässä mielessä. Olen saanut jonkinsortin helpotusta yksinäisyyteen ja kainalottomuuteen...se kerrottakoon nyt näin ihan kaikille kirjallisestikin. En koe seurustelevani, mutta jotakin sänkykumppanin ja seurustelukumppanin välimaastoa tässä on ilmassa. Mutta se mikä tästä kaikesta tekee epäreilua on se, että en halua missään nimessä lapsia "sotkea" tähän vielä...haluan tutustua ja ihmetellä ja olla siellä kainalossa ihan keskenäni vaan. No, sehän ei ole mikään ongelma muuten kuin, että enhän mä näe tai pääse tutustumaan tähän "uuteen" henkilöön elämässäni, kun ei yhteistä aikaa ole. Kyllähän lapset on isällään joka toinen vkoloppu ja joskus arkisinkin yötä. Oma työ ja koiraharrastus vaan rajoittaa paljon arki-iltamenoja...ja toki tämän toisenkin henkilön pitkät työpäivät ja treenit tuovat omaa haastetta järjestelyihin.

Yleensä kun aloitetaan seurustelu tai tapailu, niin sitä kuitenkin suht tiiviiseen tahtiin tapaillaan...tapaaminen kerran kahessa viikossa tuntuu vaan niin epäreilulta. Mutta näillä mennään...ei voi ainakaan sanoa etenevänsä liian kovaan tahtia. Positiivisuus kunniaan jälleen kerran. :-D

Ja näihin tunnelmiin ja ajatuksiin...jatkan Bing Crosbyn tahdissa...
"I'm dreaming of a white christmas..."

(Ainahan sitä voi unelmoida tälläisesta maisemasta...)