Voikukka.

Oltiin lasten kanssa kävelyllä ja kuvasin voikukan siemenkodan. Rupesin muistelemaan, mitä kaikkia hauskoja muistoja on voikukista. Muistan mm. Lippajärvellä asuessani istuneeni monet kerrat terassilla ja tehneeni voikukkaseppeleitä, käsikoruja, kaulakoruja, nilkkakoruja. Mukaan eksyi toki isompana jo muitakin kukkia, mutta pääasia olivat voikukat. Talon vieressä oli päiväkoti ja päiväkodin takana iso pelto, joka oli täysin "luonnontilassa". Sielläkin kasvoi voikukkia ja muistan juosseeni koiran kanssa, siemenkodat viuhoen pellon poikki rannalle.

Viime kesänä istuin tuossa omassa pihassa...eli siis kerrostalon pihassa ja väsäsin seppeleitä sitä mukaa, kun lapset toivat voikukkia. Seppeleitä tehtiin monta, olihan kukkiakin paljon. Lopunperin sekä omat, että lasten vaatteet olivat maidossa. Noo...pitäähän hauskassa olla myös se nurja puolensakin.

Itse oikein jäin ihmettelemään muistojen tulvaa. Sitä kuinka paljon yhdestä kukasta tuleekaan muistoja...onneksi pääasiassa hyviä. On sitä varmaan joskus äidiltä saanut huutia, kun puhtaat uudet vaatteet ovat olleet täynnä pieniä ruskeitä ympyröitä, mutta eihän vanhoja jaksa muistella...vai jaksaako? ;-)