keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

romantiikka ja muistot

Katselin tuossa dokumenttia vanhanajan purjelaivasta Mary Celestestä. Omassa päässään sitä on taitavasti romantisoinut tämänkin homman. Entisajan purjehtimisesta on tainnut olla leikki ja romantiikka verrattaen kaukana. Homma on ollut täyttä työtä, likaa, tauteja ja vaaroja.

Mielessäni olen kuvitellut naisten käyskentelevän kannella ja hieman karskit merimiehet nostelemassa auringonpaisteessa purjeita ylös. Taustalla kaikuu huuto; "Ohoi, maata näkyvissä!". Lapset ryntäävät kannelle ja aurinkovarjo lentää tuulahduksen mukana veteen. Vanha rouva hörähtää nauruun ja toteaa; "Voi kultaseni, älä sentään lähde vielä uimaan. Tulee pitkä matka." Lokit pyörivät laivan yllä ja sininen taivas toivottaa matkamiehet ja perheineen tervetulleeksi satamaan.

Tarina menisi varmaan todellisuudessa jokseenkin näin: Vettä sataisi, tuuli puhaltaisi. Naiset voisivat pahoin ja oksentelisivat kannen alla. Kannen alla majailisi myös sairaat merimiehet; yhdellä olo on heikko ja läikkiä ilmestyi jalkoihin, vaivana keripukki. Toinen merimiehistä oli kovassa kuumeessa ja hourailee. Lapsia ei matkalla ollut mukana ja vanha rouvakin oli pyörtynyt heti ekalla viikolla ja ollut siitä lähtien melko sekavassa tilassa. Tähystäjä toki huutaisi "Maata näkyvissä." Josta kukin olisi innoissaan, jos vain maihin asti selvitään myrskystä.

Ihmismieli on sitten kummallinen. Miten se kääntääkin kaiken pahan pois ja muistaa hyvän. Niinkin kliseinen lause kuin "Aika kuultaa muistot."...ei kyllä käy kieltäminen.

2 kommenttia:

Iia kirjoitti...

Tosta sun kuvasta: mä tahdon landelle.

Tiina Rönnberg kirjoitti...

Tähän juttuun liittyen sun ois pitänyt ehdottomasti päästä romantisoimaan Eteläsatamassa tällä viikolla vieraileelle Tre Kronor -purjelaivaan:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/stadi/uutinen.asp?id=1543283

Vielä ehditte jos olette nopeita! :D Janne on menossa tänään, mutta mulla tuo työ tuppaa nyt vähän estämään vapaa-ajan viettoa.