Voikukka.

Oltiin lasten kanssa kävelyllä ja kuvasin voikukan siemenkodan. Rupesin muistelemaan, mitä kaikkia hauskoja muistoja on voikukista. Muistan mm. Lippajärvellä asuessani istuneeni monet kerrat terassilla ja tehneeni voikukkaseppeleitä, käsikoruja, kaulakoruja, nilkkakoruja. Mukaan eksyi toki isompana jo muitakin kukkia, mutta pääasia olivat voikukat. Talon vieressä oli päiväkoti ja päiväkodin takana iso pelto, joka oli täysin "luonnontilassa". Sielläkin kasvoi voikukkia ja muistan juosseeni koiran kanssa, siemenkodat viuhoen pellon poikki rannalle.

Viime kesänä istuin tuossa omassa pihassa...eli siis kerrostalon pihassa ja väsäsin seppeleitä sitä mukaa, kun lapset toivat voikukkia. Seppeleitä tehtiin monta, olihan kukkiakin paljon. Lopunperin sekä omat, että lasten vaatteet olivat maidossa. Noo...pitäähän hauskassa olla myös se nurja puolensakin.

Itse oikein jäin ihmettelemään muistojen tulvaa. Sitä kuinka paljon yhdestä kukasta tuleekaan muistoja...onneksi pääasiassa hyviä. On sitä varmaan joskus äidiltä saanut huutia, kun puhtaat uudet vaatteet ovat olleet täynnä pieniä ruskeitä ympyröitä, mutta eihän vanhoja jaksa muistella...vai jaksaako? ;-)

romantiikka ja muistot

Katselin tuossa dokumenttia vanhanajan purjelaivasta Mary Celestestä. Omassa päässään sitä on taitavasti romantisoinut tämänkin homman. Entisajan purjehtimisesta on tainnut olla leikki ja romantiikka verrattaen kaukana. Homma on ollut täyttä työtä, likaa, tauteja ja vaaroja.

Mielessäni olen kuvitellut naisten käyskentelevän kannella ja hieman karskit merimiehet nostelemassa auringonpaisteessa purjeita ylös. Taustalla kaikuu huuto; "Ohoi, maata näkyvissä!". Lapset ryntäävät kannelle ja aurinkovarjo lentää tuulahduksen mukana veteen. Vanha rouva hörähtää nauruun ja toteaa; "Voi kultaseni, älä sentään lähde vielä uimaan. Tulee pitkä matka." Lokit pyörivät laivan yllä ja sininen taivas toivottaa matkamiehet ja perheineen tervetulleeksi satamaan.

Tarina menisi varmaan todellisuudessa jokseenkin näin: Vettä sataisi, tuuli puhaltaisi. Naiset voisivat pahoin ja oksentelisivat kannen alla. Kannen alla majailisi myös sairaat merimiehet; yhdellä olo on heikko ja läikkiä ilmestyi jalkoihin, vaivana keripukki. Toinen merimiehistä oli kovassa kuumeessa ja hourailee. Lapsia ei matkalla ollut mukana ja vanha rouvakin oli pyörtynyt heti ekalla viikolla ja ollut siitä lähtien melko sekavassa tilassa. Tähystäjä toki huutaisi "Maata näkyvissä." Josta kukin olisi innoissaan, jos vain maihin asti selvitään myrskystä.

Ihmismieli on sitten kummallinen. Miten se kääntääkin kaiken pahan pois ja muistaa hyvän. Niinkin kliseinen lause kuin "Aika kuultaa muistot."...ei kyllä käy kieltäminen.

Tunne

Välillä on tunne, että pitäisi kirjoittaa, mutta ei oikeasti tiedä, että mitä pitäisi kirjoittaa. Onko tämä se niin kutsuttu valkoisen sivun syndrooma tms. josta kirjailijat valittavat? Päässä risteilee tuhansia asioita, mutta yhdestäkään ei oikein saa kiinni. Ja jos ajatuksesta saa kiinni, niin osa on valitettavasti sellaisia, joita ei kuitenkaan tänne pysty tai halua kirjoittaa. Liian kipeitä kerrottavaksi tai yksinkertaisesti sellaisia asioita, joita ei halua kaikkien lukevan.

Alunperin ajattelin blogini olevan hieman niinkuin päiväkirja, mutta tiedän, että tätä lukee moni ja päiväkirjahan on kuitenkin aika yksityinen. Avoin asioitteni suhteen olen aina ollut, mutta rajansa kai kaikella. :-D

Ei mutta, koska mulla ei oikeasti ole mitään oikeaa asiaa, jota voisi oikeasti puida täällä niin tässä muutama mukava kuva

Kerrankin Emilistä suloinen hymyilevä kuva. Lähestulkoon kaikki muut risteilykuvat ovatkin sitten joko ylivaloittuneita johtuen salamasta tai pimeitä, johtuen auringonvalon puutteesta.

Ja sitten hempeyskuva Emmasta. Tää on vaan niin suloinen. <3

Mummilassa...

...katsellaan kukkia...

...Leikitään lasitehtaan lasihiekassa...

...Syödään jäätelöä...

...katsotaan sisilisko teeveetä (sisilisko tosin oli karkuteillä)...

...Kiivetään kivelle...

...hassutellaan...

...harjoitellaan kuvaamista......ja heitellään legopalikoita nurmikolle.

Mumminmökki...

Satuinen lintupaikka keskellä metsän siimeksiä...