tiistai 30. joulukuuta 2008

Vuosi 2008

...meni jo...tai ainakin melkein...Toiseksi viimeistä päivää viedään ja elämä on täynnä uutta ja jännittävää. Ja voi miten paljon muutoksia voi vuodessa saavuttaa...tai saada...tai joutua kokemaan. Ihan kuinka vaan.

Katselin ja lueskelin tuossa helmikuisia (2008) kirjoituksia ja ne oli jotenkin tosi pinnallisia; "Liipalaapa...diipadaapa" ...ehkä en silloin uskaltanut kirjoittaa mitä todella oli mielessä. Sitä yritti vain porskutella päivä kerrallaan eteenpäin suossa. Vaikka ei se siltä ehkä kenestäkään näyttänyt, mutta voi kjesus. Mutta ne on menneitä ne ja niitä on sinänsä turha puida. Toki sieltä nousee aina välillä jotain asioita mieleen, mut
ta olo on niin seesteinen ollut jo pitkään, että ne on helppo käsitellä joko yksin omassa päässään tai puhuen hyville ystäville <3.>Kiitos siis ystäville tästä vuodesta...ilman teitä olisin varmaan pehmustetussa pyöreässä huoneessa.
Mutta, mitä tuokaan tuleva vuosi tullessaan?! Vautsivau...se vasta jännää onkin. Olisi hauskaa omistaa kristallipallo tai kyky nähdä tulevaan. Itse uskon, että tulevaisuus on valoisa...joo, aina sitä välillä sataa shittiä niskaan, mutta tämän vuoden jälkeen uskon, että mistä tahansa voi selvitä. Tai siis mä olen kyllä aina uskonut, että mistä tahansa selviää, mutta tämä vuosi on vahvistanut näkemystäni. heh...ja tähän väliin kun laitetaan, että poikkeus vahvistaa säännön...no joo...eipäs maalailla piruja seinille tai edes tänne blogiin. ;)

Tein päässäni pienen listan tai tiivistelmän vuodesta 2008 ja se oli aika huvittava...
tammikuu: tasapaksua
helmikuu: shittiä satoi joo
maaliskuu: en edes muista
huhtikuu: ahistaa
toukokuu: ahistaaaaa
kesäkuu: voi vittu!
heinäkuu: helpotus
elokuu: elämä
syyskuu: vau.
lokakuu: voiko tämä olla totta
marraskuu: voi
joulukuu: tämä syntyi päässä...

My heart can be torn to pieces and my
love can be taken away.
My eyes can be wet from tears and my head full of toughts.
My soul and mind can be a mess,
but noone can take my life and dignity away.

Life came to me and told me that it will save me.
Life is my hero,
Life is my love,
My Life is mine,
Life is worth living,
hear me.

Etsin kuva-arkistoistani jotain hienoa tunnelmallista kuvaa ja sitten tämä osui silmiini: Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille oikein aurinkoista vuoden alkua 2009!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Tervetuloa JouLu!

Tervetuloa piparimajaamme...
Siinä on eteinen ja herkulliset puitteetJa se on puolenmetrin mittainen. <3Hajusintti Kynttilää...Ja tietenkin joululammas. <3

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Epäreilua.

Elämä on...

Tämä sana ja miete on ollut pari päivää tässä mielessä. Olen saanut jonkinsortin helpotusta yksinäisyyteen ja kainalottomuuteen...se kerrottakoon nyt näin ihan kaikille kirjallisestikin. En koe seurustelevani, mutta jotakin sänkykumppanin ja seurustelukumppanin välimaastoa tässä on ilmassa. Mutta se mikä tästä kaikesta tekee epäreilua on se, että en halua missään nimessä lapsia "sotkea" tähän vielä...haluan tutustua ja ihmetellä ja olla siellä kainalossa ihan keskenäni vaan. No, sehän ei ole mikään ongelma muuten kuin, että enhän mä näe tai pääse tutustumaan tähän "uuteen" henkilöön elämässäni, kun ei yhteistä aikaa ole. Kyllähän lapset on isällään joka toinen vkoloppu ja joskus arkisinkin yötä. Oma työ ja koiraharrastus vaan rajoittaa paljon arki-iltamenoja...ja toki
tämän toisenkin henkilön pitkät työpäivät ja treenit tuovat omaa haastetta järjestelyihin.

Yleensä kun aloitetaan seurustelu tai tapailu, niin sitä kuitenkin suht tiiviiseen tahtiin tapaillaan...tapaaminen kerran kahessa viikossa tuntuu vaan niin epäreilulta. Mutta näillä mennään...ei voi ainakaan sanoa etenevänsä liian kovaan tahtia. Positiivisuus kunniaan jälleen kerran. :-D

Ja näihin tunnelmiin ja ajatuksiin...jatkan Bing Crosbyn tahdissa...
"I'm dreaming of a white christmas..."

(Ainahan sitä voi unelmoida tälläisesta maisemasta...)

tiistai 9. joulukuuta 2008

Väsy.

Armoton väsy...onneksi kohta on joululoma ja onneksi ikkunassa piristää jouluvalot ja -pallot.


Tämä kuva on omistettu Iialle. Pirteyttä pimeään. <3

torstai 4. joulukuuta 2008

Melankolia jorpakkoon

Ystävät, kaverit, sukulaiset...joukkoja, ihmisiä, persoonia. Elämääni kuuluu paljon ihmisiä...tärkeitä ja vähemmän tärkeitä. Osaan pidän yhteyttä säännöllisesti, päivittäin. Toisiin vain kerran vuodessa. Tämä ei vähennä näiden ihmisten tärkeyttä elämässäni. Jokainen tuo siihen oman mausteensa. On suolaisia kavereita ja makeita ystäviä...happamuudesta en niin välitä, mutta sitäkin esiintyy ja vivahteena sekin voi olla välillä mieluisaa. Elämäntilanteet muuttuvat, ajatusmaailmat ja arvotkin joskus. Elämä vanhentaa ja ehkä joitakin jopa viisastuttaa (mä tuskin kuulun tähän viisastuneiden joukkoon, mutta voihan sitä aina toivoa ;)).

Ja kaikkien näiden sanojen takana pohdin lähinnä sitä, että miksi näitä vivahteita ei arvosteta. Miksi joidenkin mielestä, jotta voi kuulua joukkoon tai tuttavapiiriin, ajatusmaailman pitäisi kohdata 100 prosenttisesti tai edes 40 prosenttisesti. Miksi ylipäänsä pitää kuulua johonkin joukkoon...? Mielestä tärkeintä on se, että tuntee itsensä tai jos ei tunne; opettelee tuntemaan itsensä, tietämään oman arvomaailmansa ja kunnioittamaan itseään. Kun oma arvomaailma on kohdallaan, pystyy mielestäni hyväksymään myös toisen arvomaailman ja elämänkatsomuksen ilman, että se tuntuu itsestään huonolta tai epämiellyttävältä.

Tähän mielestäni sopisi hyvä esimerkki hyvinkin läheltä itseäni...
Meitä on kolme siskosta. Olemme samasta muotista veistettyjä, vaikka sitä ei ehkä ulkoisesti heti uskoisikaan ;). Mutta silti olemme täysin erilaisia...Olemme yksilöitä, joista jokainen on elämänsä varrella tehnyt päätöksiä, joita ehkä joku meistä ei hyväksy, mutta hyväksyy silti. Miksi? Siksi, koska meidät on opetettu kunnioittamaan toisen mielipiteitä ja arvoja. Meidät on myös mielestäni opetettu olemaan skeptisiä ja omapäisiä omalla tavallaan. Ei itsepäisiä, vaan omapäisiä. Kiitos siitä vanhemmilleni. En sitten tiedä, että ovatko he tyytyväisiä siihen, että heillä on kolme itsepäistä...eiku siis...omapäistä tytärtä. ;-D Mutta siis, se että joku meistä tekee toisen mielestä väärin tai hullunkurisesti ei vähennä tunteita, välejä tai arvoa toistemme silmissä. Se vaan on elämää.

Ihmiset ottavat kaiken niin kauhean vakavasti nykyään..."loosen up bro"...eläkee iisimmin ja nauttikaa kaikesta. Ja kun sanon kaikesta, tarkoitan myös sitä...ihmisen elämä on lopunperin niin hirveän lyhyt. Parhaassakin tapauksessa vaan sellaset 120vuotta. Nauttikaa kynttilöistä, auringosta (silloin kun se pilkahtaa tähän harmauteen), lapsista, ruohonkorresta, joka pilkahtaa vihreänä lumen keskeltä. Asian ei tarvitse olla iso, jotta siitä pystyisi nauttimaan. Tällä hetkellä katson lammasta silmiin ja hymyilen. Eikö elämä ole elämisen arvoista ja ihanaa...heitetään melankoliat jokeen ja kuten Frank Pappa aikoinaan totesi "rakastelkaa toisianne."