perjantai 16. tammikuuta 2009

Syömään...

Lapset söi...mulle ei jäänyt mitään ja ajattelin, että voisin syödä ison kasan salaattia. Mutta miksi oi miksi salaatti ei pilkkoudu lautaselle itsestään. Moni sanoo tekevänsä salaattiakin ison satsin, että riittää pariksi päiväksi, mutta mä en yhtään tykkää jos salaatti vetistyy ja litistyy ja lätsähtää. Sen pitää olla tuoretta ja rapeaa.

Mutta siis tämänkin aasin sillan kautta olen pohtinut kahta asiaa.

Ensinnäkin...otin itseäni niskasta taas vaihteeksi kiinni ja aattelin vähän seurailla oikein päiväkirjan kautta, että mitä sinne suuhun isken. Siitä näkee parhaiten, että mitä jää ruokavaliosta puuttumaan ja mitä siinä on ehkä liikaa. Tälleen suoralta kädeltä voisin sanoa, että liikaa on ainakin..hmm...sipsiä, karkkia, pullaa, salmiakkia, vaaleaa leipää. Eli turhia sokereita ja hiilareita. Sitten mikä jää uupumaan on proteiini. Varsinkin nyt kun innostuin taas juoksemaan, niin ne proteiinit pitäs jalat kuosissa ettei tartteis sitten kramppailla ja maitohappoilla ekalla kilometrillä. Ja lihaskin kasvaa. Toivottavasti näillä eväillä taasen lähtis painokin alaspäin, kun se on nyt vähän junnaillu. heh...ja siis sehän ei johdu niistä herkuista. ;)


Sitten se toinen asia, jota on tullut pohdittua liittyy rahaan ja ruokaan. Olen aina ostanut paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta nyt niitä on tullut sitten ostettua sitäkin enemmän. Voi kjesus, kun menee rahaa. Jokapuolella toitotetaan, että syökää terveellisesti, enemmän kasviksia blaablaablaa. Ja sitten pistetään tomaatin hinnaksi 6€/kg. Se on aika paljon se. Mä kun olen kuitenkin sen verran kronkeli, että en mielelläni osta mitä tahansa...eli tomaatit ovat näin talvisaikaan kyllä kirsikka- tai luumutomaatteja. Isot tomaatit maistuu ihan pahville talvisaikaan. Kurkku on oltava aina kotimaista...Tomaatitkin mieluusti ostaisin kotimaisina, mutta hinta kohoaa tuostakin vielä ja mulla ei vaan kertakaikkiaan ole varaa. Mutta nämä on kai niitä valintoja sitten..saahan einesruokiinkin kulutettua paljon rahaa. Mä kuitenkin harvoin ostan valmiita ruokia, valmistan mielummin itse alusta alkaen. Ehkäpä mun pitää ruveta miettimään myös sitä seikkaa, että kannattaako sitä tupakka-askiakaan ostaa sieltä kaupan hyllyltä...oikeesti....kuin tyhmä sitä ihminen onkaan, että tällä iällä vielä rupee vetämään röökiä kaksin käsin. No okei, ehkei ihan kaksin käsin, mutta liikaa kuitenkin.

No mutta, näillä puheilla kohti terveempää elämää taas. Mä haluan vielä neli-viiskymppisenäkin jaksaa juosta lenkin jos toisenkin. Mä haluan olla terve äiti ja mummi lapsilleni ja lapsenlapsilleni, jos niitä ikinä mulle suodaan (siis lapsenlapsia ;)). <>

torstai 8. tammikuuta 2009

Vuosi 2009

Mitä se mahtaakaan tuoda tullessaan. Vuosi 2009 ei tunnu kovin kummoiselta tai ihmeelliseltä asialta, mutta itseäni huvitti suunnattomasti kun muistelin tuossa yhtenä päivänä menneitä...Siis niinkin kauas kuin joskus 16-vuotiaaksi eli vuosi olisi ollut silloin 1996. Muistan miettineeni tulevaisuutta jokseenkin tälläisillä ajatuksilla;

"Vau..vuosi 2000, tuntuu niin kaukaiselta ja jännältä. Aika menee liian hitaasti! Mä olen hei sillon JO 20-v. ja mieti 2005 olen jo 25-vuotias. Mitäköhän silloin oikein teen. Opiskelen toivottavasti eläinlääkiksessä ja ulkomaillakin asustelen ja opiskelen. Poikaystäväkin on tietenkin kainalossa. Huisia ja jännää!"

Vuonna 1996 elämä loppui 25-vuotiaana. Nyt olen 28-vuotias ja elämä on vasta alussa. Miten sitä ei siinä vaiheessa tajua. Ja joo, ei noi suunnitelmat mennyt ihan niinkuin ajattelin silloin 16-vuotiaana. Opiskelut jäi...kaiken näköistä on tullut kokeiltua, mutta mikään ei ole oikein "napannut"...tai siis mikään muu kuin äitiys. En kyllä ikinä olisi uskonut, jos joku olisi sanonut minun olevan 28-vuotiaana 3 lapsen yh-äiti...ei ei...silloin oli eri suunnitelmat. Elämän prioriteetit ovat muuttuneet vuosien varrella...tai siis eihän 12 vuotta ole edes pitkä aika! 12-vuoden päästä olen 40vuotta ja se tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Tulevaisuus ei pelota vaan tuntuu erilaiselta ja jännittävältä. Nyt, kun käännän ajatukset 12-vuoden päähän niin ne näyttävät jokseenkin tältä;

"Vuosi 2020 on nurkan takana. Lapset ovat isoja...Erika 18-v., Emil 17v. ja Emma jo 13v. Järkyttävää miten nopeasti aika kuluu! Toivottavasti lapsilla on ollut hyvä elämä. Toivottavasti he ovat saaneet paljon ihania muistoja. Toivottavasti myös itse olen saanut paljon muistoja...tiedä vaikka sitä olisi löytänyt uuden elämänkumppanin? Mutta stressiä ei sellaisen asian takia enää tarvitse ottaa. Toivon, että olen töissä alalla, joka kiinnostaa ja inspiroi elämää. Toivon, että olisin saanut nähdä hieman maailmaa lisää, vaikka se olisi vain kotisuomea, mutta maailmaahan sekin on. Prätkäkortti...se on ajettuna. Toivon, että olen lapsilleni reilu, vakaa ja rakastettava persoona. Toivon elämältä hyvää kaikille läheisilleni...en vain itselleni ja lapsilleni. Ennen maailma pyöri niin paljon enemmän oman navan ympärillä. Vuosi 2020 on jo nurkan takana ja tämä vuosi on yksi askel lähemmäs tulevaisuutta ja kaikkea hyvää."