Elätkö hetkessä? Elätkö sitä elämää, jota kuvittelit joskus eläväsi?
Hurjan isoja kysymyksiä...joihin voi vastata sanalla tai tarinalla. Tällä hetkellä joutuisin kaikkiin kolmeen kysymykseen vastaamaan En, En, En...joka on toisaalta surullista, mutta avaa myös silmät ja ajatukset. Mun on pakko myöntää, että viimeaikaiset tapahtumat elämässä on olleet liikaa. Ei sen, etteikö suosta vielä noustais, mutta tuntuu, että kulman takaa tulee kokoajan lisää yllätyksiä ja jaskaa niskaan. Rupee menemään maku...etteikö asiat vois taas vaan sujua. Miten asiat saa sujumaan, silloin kun ne ei suju..?
Ajattelin, että kirjoittaminen helpottais, mutta jotenkin ajatukset ei pysy nyt kasassa. On siis syytä lähteä miettimään asiaa uniin..tai ainakin yrittää...jos sieltä tulis joku vastaus johonkin.
Vähän piristystä:
"Äiti, ota musta kuva."
