Hiljaisuus.

Kylläpäs onkin talo hiljainen. Emman pistin nukkumaan tuossa 20.30 ja tsippas aivan kuus nolla. Emilin ja Erikan pistin hauskat kotivideot jälkeen, kuten on tapana aina näin perjantaisin. Nyt pitäisi kyllä aikuisten oikeesti lähteä ruokkimaan koiruudet ja viemään ulos, jotta pääsisi itse istahtamaan hetkeksi ja nauttimaan kylmän siiderin. Mies on siis kaverillaan yön ja minulla siis hiljaisuus. <3

Tänään oli kyllä mukava päivä sinänsä, että Emmalla ei ole ollut enää kuumetta. Tai siis en ole mitannut, mutta vaikutti koko päivän paljon parempi vointiselta. Neiti kyllä sai äidin pohtimaan, että sanoissa "uni paras lääke on.", taitaa olla vinha perä. Neitokainen nukkui nimittäin vaatimattomat 5½ tunnin päikkärit. ;-D

Tein muuten todella maukasta ruokaa. Oli kerma/valkosipuli uuniperunaita ja kana/sipuli/porkkana hässäkkää uunissa myös. Lapset tykkäsi ja äiti tykkäsi. Olimme myös Erikan ja Emilin kanssa tänään piknikillä...nimittäin olohuoneen lattialla. Syötiin jäätelöä ja keksiä ja katseltiin "hulluja japanilaisia" boksilta. Oli mukavaa.

Mutta nyt on syytä lähteä iltatoimiin, jotta pääsee nukkumaan ja jaksaa aamulla herätä kukonlaulunaikaan käyttämään koiria ja sitten lähdetäänkin retkelle minun isoäidilleni. Ihanaa.

Tässä vielä lauma kokonaisuudessaan. Niin no kissa ja mies puuttuvat kuvasta tietenkin. :)
Mun isot ja pienet; iloiset ja vihaiset rakkaat.

kaverit vs. ystävät.

Huvittavia asioita pistää välillä silmään. Kirjoitin eilen illalla kavereistani Leenasta ja Riikasta, kyllähän nyt homman nimi on niin, että he ovat ystäviäni. Siis lähinnä mietin tässä näiden kahden sanan eroa. Mun mielestä ystävyys on syvempää kuin kaveruus. Käsittääkö muut nämä sanat samalla lailla. Mulla on paljon ystäviä, mutta tosi tosi paljon kavereita.

Jahas....tämä pohdiskelu jäi nyt hieman lyhyeen. Emma neidillä taitaakin vaivata joku muukin kuin hampaat. Kuume nousi uudestaan ja nyt neiti karjuu iskän sylissä, kun siinä ei nyt ole ilmeisesti niin hyvä olla, kuin tissien lähellä. :-D

Tiistaina toi talitintti...

teetä teidän naapuriiiin. Jatkaen joskus aloittamaani maanantai laulua. ;-)
Oliko päivä sitten iloinen...nooh juu ja ei. Aamu ei ehkä itselläni alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Olin väsynyt ja kärttyinen tehdessämme lähtöä äidilleni eli Pähkis-mummille. Erika 5v. kysyi minulta silmät märkinä rappukäytävässä, että "miksi sä äiti komennat meitä niin paljon sisällä." Voi herrajestas, että otti sydämmestä. Kyllä tuli paha mieli ja murhe. Pyytelin kovasti anteeksi ja selitin asiaa niin, että äiti on ollut tosi väsynyt ja kärttyinen ja että eihän äiti saisi teille sen takia tiuskia. Itkeä tirautettiin siinä sitten ja jatkettiin paremmilla mielin matkaa. Kyllähän nuo lapset kaiken vaistoavat. Se tässä kävi taasen ilmi.

Kävin mummin kanssa Eurokankaassa. Ukki hoiti sillä välin lapsia (taisi päästä helpolla, kun Emma nukkui ja Erika ja Emil pelasivat tietokoneella).Kangaskaupasta tarttui mukaan tarranauhaa vaippoihin (nyt ei ole mitään syytä johon voisi vedota, kun ei ole ommellut vaippoja; kaikki tarvittava on kotona siis) ja muutamaa iloisen kevään väristä trikoota metrin palat. Mitä niistä teen...noo...ajatuksissa oli tytöille tehdä kesämekot, mutta katsotaan nyt mitä keksin.

Emmalle nousikin iltapäivästä kuume. Oli tarkoitus lähteä huomenna Anja-mammalle, mutta saas nyt nähdä miten tuo tauti kehittyy. Jos kuume ei laske ja yö menee pipariksi, niin taitaapi jäädä huominen reissu väliin. :-/ Lapset riemastuu, kun ovat odottaneet retkeä. *mur* Pitänee keksiä jotain mukavaa sitten kotosalla, jotta ei harmittaisi niin hirveästi.

Niin ja siis vkolopun kirjoittelut jäi totaalisesti väliin, kun olimme siis silloinkin reissussa. Kiitos kaverit (Leena ja Riikka) mukavasta "lomasta". Yhden lapsen ja yhden koiran kanssa tuo reissu siis lähestulkoon oli luksusloma. Tässä muutamia kuvia vkolopulta ja tältä päivältä:

Mökö-herra, jonka mielestä Kunkkuvauvahauva oli aivan järkyttävän pelottava ilmestys. :-D

Laura-neiti...ja se miksi ei ole parempaa kuvaa ihmetyttää itseänikin. :-/ Mä luulin ottaneeni enemmänkin valokuvia, mutta surkea saldo vkolopun reissulta jäi.

Tänään pihalta. Emil ulkoiluttaa Chiliä ja Chili Kunkkua vai mitenpäin se nyt ikinä sitten menikään. :D

Missio: Ota briardin pennusta ulkona "luonnollinen" kuva....joo en ota.

Mun kuumeinen pieni-neiti, jaksoi kiusata koiraa taaperokärryllä. ;)

Ja vielä: Stich ja seepiaväreissä. Eli kunhan taas opettelin uusia ihmeitä tuosta kamerasta. :-p

Yön pikkutunteina...

Tää on niin tätä. Tässä istun, klo 00.03 ja kirjoittelen blogiin. Ajatus lyö tyhjää, mutta jotain haluaisi sanoa. Tekisi mieli karata tuonne ulos pimeyteen. Tai mikä pimeys kaupungissa on...valoja jokapuolella. *huok* Ajatuksena kai kuitenkin mukava.

Odottelen vain, että kuivausrumpu lakkaisi. Ei oikein voi jättää pyörimään yksinään ja sitten kun se lopettaa, niin on epämukava herätä kesken parhaimman unen "piip-piip-piip"-ääneen.

Tiedätkö tunteen sen; Paljon asiaa päässä pienessä, mutta se ei vain löydä tietä ulos. Jep...se on se tunne nyt justiinsa. Kirjoitella nyt joutavuuksia, joita kaikki ystävät voivat lueskella. Toisaalta tarviiko sitä aina niin asiaakaan kirjoittaa; voiko näin yölliseen aikaan suoltaa vaan omaa itseään ulos...vai pitäisikö sanoa oksentaa itseään ulos. Niin kehnosti tämä nyt tuntuu sujuvan.

Jepjep. Eiköhän sitä menisi vaikka pakkaamaan huomista reissua varten, kun tämä tosiaan tuntuu näin hyvältä tällä kertaa tämä kirjoittaminen. :-D

Hyvää yötä Suomi, hyvää yötä maailma, hyvää yötä maapallo, joka asuu avaruudessa.

Lenkkiä lenkin perään.

Kuten otsikkokin kertoo, juuri tulin lenkiltä...tai pitäisikö sanoa kolmelta. :-D Ensin kävin Kunkun kanssa noin puolen tunnin kävelyllä. Sitten sauvoin noin ½ tuntia keskenäni niin että hiki lensi ja sitten vielä Chilin kanssa sellainen puolen tunnin lenkki. Kyllä on nyt olo hyvä ja läskit saa kyytiä.
Ja voi kyllä, valitettavasti, tässä blogissa käsitellään myös minun makkaroitani. Kymmenen niistä olen saanut jo puristettua kolmannen raskauden jälkeen pois, mutta vielä olisi tekemistä. Toiset 10 ja vielä 3-4kiloa siihen päälle niin ruvetaan olemaan jo aika mukavissa lukemissa. Sen jälkeen en varmaan enää painoa pudottele, mutta jos liikunnan myötä putoaa niin pudotkoon. En minä niitä kaipaamaankaan jää. ;-)

Mitä vanhemmaksi olen tullut sen tärkeämmäksi olen ruvennut kokemaan oman kroppani. Olen huomannut, että hyvä kunto ja vähemmän läskiä luitten ympärillä niin kyllä on helpompaa tehdä kaikkea. Itsetunto kohoaa (vaikka ei se mulla kai koskaan hirveen alhaalla ole ollutkaan...toivottavati ei siis pissi nouse päähän. :-P), jalat kiitää kevyemmin, jaksaa leikkiä lasten, koirien ja miksi ei myös miehenkin kanssa enemmän. Eli siis kokonaisvaltaisesti kroppa ja pää voi paremmin. Ja tämä on mulla motivaattorina tämän projektin edetessä. Joskus siintää haaveissa naisten kympin juoksu, puolimaratoni ja miksi ei myös se kokopitkäkin, mutta se on tosiaankin sitten vasta joskus kilojen karistua ja kunnon kohottua...ehkä. Tämä ei ollut lupaus, vedonlyönti eikä muukaan möläys, jota voitaisiin jälkikäteen käyttää minua vastaan. Suuren suuni takia olen muutamia kertoja joutunut pulaan. ;-D mm. Puoleenväliin selkää ulottuva tukkani koki pari vuotta sitten euroviisuvoiton myötä kevyen lyhennyksen.

Ennen ja

jälkeen.

Oli muuten hippasen hankalaa löytää itsestään kuvaa. En ole mikään kauhean kuvauksellinen tyyppi kilojeni kanssa. Pitääkin varmaan jossain vaiheessa koittaa ottaa "ennen" ja "jälkeen" ja "sen jälkeen" kuvia ihan omaksi iloksi. Katsellessa noita kuvia itsestään, kun olin isoimmillaan, tulee mieleen, että tuohon tilaan en kyllä itseäni enää päästä. Toivottavasti kun sen täälläkin sanon, niin pystyn myös tämän takana seisomaan. :) Ja kaiken tämän paasauksen jälkeen...SYÖMÄÄN! :-x

"Maanantaina mamma meni...

...mansikoita ostamaan. Se päivää oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen." Eikös ne näin mene ne lastenlaulun sanat. Oli muuten lapsena ihan mun lempparilaulu ja sitä piti aina eskarissa laulaa, jos sain valita kappaleen. <3
Ihanaa siis


"Takapihalla" on vanha kaivo, joka kasvaa ihanan väristä sammalta. Sitä yritin parhaani mukaan ikuistaa. En ole mikään mestari kameroiden kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee. Eli ehkäpä senkin joskus opin. :-)

Sienna tyttönen. Ja äiti-höpsis väitti, että olisin kärttyinen. Hyvin jaksoin neljä tuntia tunnin unilla porskuttaa.

Emma ja ilo uusista leluista.

Erika, Emil ja Kimble. Kiitos Heljä, kun jaksoit viihdyttää meitä kaikkia. Ja kiitos ihanasta ruuasta!

Ja sitten äiti oli vielä niin ihana, että pääsi lapset heliphupterin kyytiin Sellossa.

Miehen käskystä.

Mies tuossa sanoi aiemmin illasta, että "Mulla on sulle homma." minä, "????". Mies jatkoi, "Sun pitää kirjoittaa Chililään. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin blogi jota ei päivitetä." Eli tässä tulee...

Viikko meni ihan tajutonta vauhtia. Itseasiassa mä en mielestäni saanut mitään aikaiseksi ja en oikeastaan edes muista mitä viime viikolla tapahtui, mutta se pistettäköön väsymyksen, stressin ja kaiken kakkandeerin piikkiin. Torstain jälkeen olo kyllä helpottui ja ajatus "Kyllä tämä tästä, tuntui jo ihan realistiselta.". Breeffauksena niille, joille en ole asiasta puhunut (olenko mahtanut tänne siitä edes sen kummemmin mainita) "pientä" parisuhdekriisiä pukkaa tai pukkas. Mutta eiköhän tästä ole kuitenkin tie ylöspäin ja aurinkoisempia päiviä kohti. :)

Vkoloppuna ollaan miehen kanssa oltu kyllä tosi ahkeria. Ollaan nimittäin siivottu miehen työhuoneen hyllyt! Ja se ei kuulkaas olekaan ihan mikään pieni proggis. Päinvastoin, tuntui ihan mahottomalta tehtävältä. Nyt viidestä kirjahyllystä löytyy jopa 4 tyhjää hyllyä, jotka pitäs täyttää "mun" kirjoilla (eli miehen mielestä roskaromaaneilla). Ja sitä paperia tuli yksi iso muuttolaatikollinen roskiin heitettäväksi. Ihanaa kun mies on "keräilijä" luonne. Aaarrgghh. Hieman olisi vielä hommia...muutamia papereita mapitettavana ja sänky pitäisi tyhjentää, jotta pääsisi nukkumaan.

Joo...ehkäpä menenkin tästä jaarittelemasta joutavia ja jatkamaan tuota hommaa, jottei mene ihan mahottoman myöhään. Huomenna kun olisi kuitenkin varmaan tarkoitus herätäkin jossain vaiheessa ihmisten aikoihin ja lähdettävä tapaamaan ystävää ja Mini-vauvaa.

Tää koittais päivitellä vähän useammin, ettei miehen tarvii käskyttää. ;-)

Vkoloppu..

...jokos se taas meni. :-/ Voihan löllö <---piti kirjoitamani kökkö, mutta tuo löllö olikin aika hauska ilmaus tähän kohtaan. Oli oikein mukava vkoloppu kylläkin. Lauantaina vietiin lapset viideltä mummilaan ja lähdettiin viettämään aikaa kahdestaan miehen kanssa. Käytiin kaupoilla; 20minuutissa ehtii yllättävän paljon; alkosta 30-vuotis lahja kaverille ja cittarista miehen serkun kolmannelle lapselle "tervetuloa maailmaan paketti". Tarkoitus oli tänään mennä vaavskia laitokselle katsomaan, mutta taisivat kotiutua jo tänään. Pitänee siis käydä tervehtimässä heidän perheen kolmatta poikaa ensi viikolla kotioloissa (ja hakemassa samalla lisää kroonista vauvakuumetta). Mutta siis takaisin lauantaihin...mentiin Chicosiin syömään, jossa minä poltin suuni. Chicosissa on chili viikot ja nooo, pitihän sitä vähän chiliä maistella. Oikein hyvää kyllä oli. *peukku*. Sitten suunnattiinkin keilaradalle, viettämään kaverimme 30-vuotis synttäreitä ja tietenkin keilaamaan. Meitsi oli ässä, vedin hienon rivin (pisteet 139) ja voitin äijät. :-D Ja siis elämäni kolmatta kertaa keilaamassa. Yhdeksältä loppui keilavuoro ja suuntasimme mummilaan hakemaan lapsia kotiin nukkumaan. Hieman kukkumiseksi meni ilta/yö lasten osalta, mutta se onneksi kompensoitu aamulla pitkään nukkumiseen. Niin ja itsekin pääsin jo klo12 nukkumaan ja heräsin yllättävän virkeänä klo8 aamulla. Yöllä heräsin vain kaksi kertaa Emilin itkuun ja menin hyssyttelemään ja Emman hain meidän väliin klo 6.30.

Itse nousin siis jo kahdeksalta ja lähdin koirien kanssa aamulenkille koko muun talon jäädessä nukkumaan. Oli muuten kyllä äärimmäisen kummallinen tilanne. Kävelinkin hieman pidempään ja kotiuduin vasta yhdeksän tienoilla. Vettä satoi, mutta ilma oli jotenkin mukavan raikas, joten mielellään sitä käppäilikin. :-) Kun tulin kotiin niin talo rupesi pikkuhiljaa heräilemään. Minä rupesin kasaamaan kamppeita; olin menossa kymmeneltä well fitiin salille ja siitä siskon kanssa vanhimmalle siskolle viettämään "sisko"aikaa. Oli hyvät setit salilla ja erittäin hyvät setit sekä ruokailun että keskustelun osalta isosiskolla. Kiitos vain molemmille teille. <3

Saavuin kotiin viiden maissa ja oli mukava kuulla, että täälläkin kaikki on mennyt mallikkaasti. Kyllä teki rentoutustunnin hyvää tälle äidille. Tällä jaksaa taas viikon eteenpäin oikein malikkaasti.

Noniin. Iltaa.

- Koirien eteisen tehopuunaus
- Leipää voisi leipoa lasten kanssa
- Jos saisi joulukoristeet kaappiin tai kellariin. *nolotus* (pallot roikkuu vieläkin ikkunassa)
- Ja sitten nämä normaali rutiinit tähän päivään: Koirat ulos n.krt, pyykkäystä, ruuanlaittoa, sängynpetausta jnejne.

Ainut tästä listasta, mikä jäi tekemättä oli lasten kanssa leipominen. Olen itseeni tyytyväinen. Toki täällä kämpässä _aina_ riittää järjesteltävää, mutta mutta ei sitä kai voi mahottomia vaatia. Emma auttoi kyllä äitiä tässä päivässä nukkumassa ihan pikkupäikkärit: 11.30-16. :-D Eipä tarttenu laittaa toisille unille. Kohta onkin sitten neidillä iltapuuro ja nukkuma-aika. Ja kun saan neidin imetettyä, niin himps humps tämä mamma nappaa pikkukoiran kainaloon ja lähtee "japanilaisristikko-addikti"-kaverinsa kanssa lenkille. Eli toisinsanoen; koirat vapaaksi metsään ja mammat juoruaa kaikenjoutavia ja sitten tietenkin iltatee. Ihanaa. Pienestä sitä tulee iloiseksi.

Mutta jospas sitä menis nyt käyttämään tuon Kunkun pihalla ja hetken vaikka lukisi noille isommille ennen menoa.
Hyviä vkoloppuja!

Kylläpäs kaveri on pieni tässä kuvassa. Pitänee napata kamerasta tuoreempia kuvia.

Huomenta

Netti meni tuossa aamusella pimeäksi kesken kirjoituksen, joten tässä nyt uusintana:

Tuo minun alaselite otsikolle "myöhemminkin voi siivota" toteutui taas hienosti eilen illalla klo 1.30, kun piti keittiö saada siivottua...Käytin koirat tuossa metikössä yöllä ja poijaat saivat juoksenella vapaina. Mulla ajatukset pyörii ympyrää ja on yhtä sekamelskaa päässä. Mulla on sellainen pingpong fiilis...ajatukset pomppii aivan asiasta toiseen ja mihinkään ei oikein pysty keskittymään. Doingdoingdoing...vähän sellainen hyperaktiivinen olo tuolla aivoissa, vaikka muuten kroppa on kuin vetelä kakka. Hipsis hei, mutta se siitä olosta sitten.

Tänään tehtävien asioiden listalla:
- Koirien eteisen tehopuunaus
- Leipää voisi leipoa lasten kanssa
- Jos saisi joulukoristeet kaappiin tai kellariin. *nolotus* (pallot roikkuu vieläkin ikkunassa)
- Ja sitten nämä normaali rutiinit tähän päivään: Koirat ulos n.krt, pyykkäystä, ruuanlaittoa, sängynpetausta jnejne.

Joskos edes puolet onnistuisi, niin olisin tyytyväinen. Katsotaan vaan niin tässä sitä istutaan illalla ja kirotaan saamattomuutta. :-D

Mulla on nuoruuden ajan yökukkumiset ruvenneet taas nostamaan päätään. Viime yönä heräsin Emman kitinään ja nousin käymään vessassa. Meinasin, että kun kerran olin hereillä, olisin samalla kirjoitellut muutamia ajatuksia ylös. Onneksi kuitenkin tajusin mennä takaisin sänkyyn ja nukkumaan. Mies olisi varmaan löytänyt mut aamulla nukahtaneena keittiönpöydän äärestä, jos siihen olisin istahtanut. Luulen, että osittain nämä minun; "valvon kahteen asti yöllä siivoten keittiötä." Ja klo4 "Kirjoitanpa muutaman rivin ylös.", johtuvat tästä tän hetkisestä elämäntilanteesta. Kriiseistä sun muista...ehkäpä se oli se sysäys, joka sai pistämään tämän bloginkin pystyyn. Se ja esim. Indigon vastaavat ihanat sivustot, joita käyn säännöllisesti kurkkimassa...niin ja elohiiren myös! Kiitos teille niistä, jos ikinä satutte tänne eksymään.

Nyt kun kaikki lapset leikkivät ja lukevat kerrankin oikein mallikkaasti, että äitillä on aikaa rustata, niin...Tuohon mun työlistaan pitäisi tälle päivälle merkata myös: Käsityöt...pitäs ommella vaippaa ja kutoa hahtuvia ja Erika kaipaisi kuulemma merenneidonpyrstöä. Että näin...Voi kun päivässä olisi enemmän tunteja, sellainen 48 sopisi minulle vallan mainiosti. Toisaalta ehkä jos jättäisi ne japanilaiset ristikot kerrankin rauhaan, voisi ehtiä sillä välin vaikka mitä.

Ehkäpä sitä voisi myös sensijaan, että istuu tässä ja höpisee joutavia, toimia. *meni jo*

Ja siis tämä teksti tuli rustattua aamulla, joten nyt voin todeta, että olen tehokkaasti saanut pyykkikoneen päälle, sängyt pedattua ja koirien eteisen siivottua. Nyt kun Emma vielä nukkuu, niin suuntaan tuonne raikkauteen eli suihkuun. Jos se vähän herättäisi ja parantaisi kakka-oloa.

Iltapalapöydässä

Mies tuossa kyseli, että meinaatko sä kirjoittaa jotain Chililään. No kaipa sitä voisikin kirjoittaa.

Sattui nimittäin aika hauska tapaus tuossa iltapalapöydässä. Emman kummi Iia-täti oli kylässä ja istuttiin melko myöhään (klo taisi olla lähemmäs yhdeksää) tuossa ruokapöydän ääressä. Olin keittänyt kananmunia lapsille iltapalaksi ja Erika halusi kuoria itse munansa. Kuorittuaan kananmunan, nosti munan korkeuksiin. "Katso kuinka siistiksi ja sileäksi kuorin munan.". Johon Iia-täti "Sinä olet taitava munankäsittelijä!" Ja voi sitä naurua...Eeka ja Emil katsoivat vähän hitaasti äitiä ja tätiä. :-D No tarina jatkuu vielä hieman. Minä kohteliaana emäntänä kysäisen, että "Olisitko sinäkin halunut kananmunaa iltapalaksi." Johon Iia vastaa kaksimielisesti; "En mä tarvitse. Ei Iia ole pitkään aikaan saanut munaa." Ja Erika iloisesti taputtaa Iia olkapäälle; "Älä sure, älä sure." Ja voi taas sitä naurua...Vähän ajan päästä Erika vielä lisää; "Sinä voit sitten kotona keittää munaa."

Ja okei...eihän se kirjoitettuna enää niin hauskalta tuntunut, mutta kyllä me aikuiset naurettiin. Ja siis lapsen suusta ja Iia-tädin suusta kuulee totuuden. :-D

Tässä vielä neiti Erika jumppaamassa tiistaisessa jumpassa. Kiitos siskolle kuvan ottamisesta!

Nyt hyvää yötä.

Tutustumistarinaa

Ehkäpä olisi hyvä korkata tämä blogi nyt. Lapset katselivat juuri pikkukakkosen loppuun ja äidin pitäisi oikeasti olla laittamassa ruokaa ja hieman jynssäämässä paikkoja. (Kuten otsikostakin voi päätellä...siivoamaanhan ehtii myöhemminkin).

Minä olen siis tämän blogin tai pitäisikö sanoa päiväkirjan kirjoittaja, Hanna. Aika usein netissä minut tunnistaa nimimerkillä Chili ja Cchili. Lapsia on kolme: Erika, kohta jo kuusi täyttävä neitinäpsä. Aina äänessä ja suunvuoroa ei meinaa saada. Mistä lie tälläisen ominaisuuden perinyt? ;) Emil on neljä vuotias omanarvon tunteva nuorimies, joka koittelee tuon tuosta äidin kärsivällisyyttä, oli sitten kyse pukemisesta tai nätisti leikkimisestä. Emma on meidän perheen nuorimmainen. Neiti Emmuska teki näyttävän ja vauhdikkaan ensiesiintymisen toukokuun lopulla 2007; ikää siis huimat 8kk ja rapiat. Perheeseen kuuluu toki myös mies, avopuolisoksikin sanottu ja isäksi tituleerattu. Nimi jääköön nyt sanomatta, kun en tiedä mitä mies nimensä julkaisemisesta meinaa. Jaloissa hyörii myös sekalainen joukkio karvakorvia. Chili on kohta 11-vuotta täyttävä briard uros. Chili koulii tällä hetkellä Kunkusta (14vko briard-poitsu) mallikansalaista...hmm...välillä hyvin tuloksin, välillä hyvin huonoin. Mutta papukaijamerkki vanhukselle siitä, että jaksaa yrittää ja auttaa minua tässä hommassa. Sitten on tietenkin Pörtsi. Ruskea mitted ragdoll uros, joka koittelee yhtälailla "äidin" hermoja tuontuosta....johtuuko sitten tuosta 4-vuoden iästä vai vaan kissan luonteesta, mene ja tiedä.

Tässä siis pähkinänkuoressa Chililä. "Hahmot" tulevat varmaan tutuiksi kirjoitusten myötä. Se mitä tänne kirjoitan ja kerron on täysin auki vielä...ehkäpä sekin tässä selviää ajan kanssa. Jätähän käymisestäsi aina silloin tällöin merkintä niin tiedän ketä kaikkia Chililän touhut kiinnostavat.

Chili ja Chilin nenä