sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Äidinkielen tunnilta opittua; otsikon voi kirjoittaa, kun teksti on valmis...niin no. tässä se on OTSIKKO.

Mistä sitä lainkaan alottaisi...

Olen saanut tai joutunut olemaan ihan yksikseen tässä muutaman päivän. Joo; koirat on kotona, joo; olen käynyt kylissä, mutta no...mulle yksin on sitä kun on yksin kotona ilman lapsia ja joutuu miettimään omaa elämää.

Ajatuksia ja hajatelmia liikkuu siksakkiin päässä. Kaikkea pianon hankinnan ja työpaikan vaihdon välillä. Ja näin vuoden kynnyksellä tietenkin risteilee taas mielessä iänikuinen kysymys itselleni, että "mitä minä haluan elämältäni?". Pitääkö sitä haluamaansa tavoitella kaiken uhalla ja muista piittaamatta? Onko avaruudessa elämää voisi kai myös kysyä. Niin sekavalta täällä omassa pääkopassa tällä hetkellä tuntuu.

Vuosi on taas kulunut. Luin tuossa edellisen vuodenvaihteen kirjoituksia ja naureskelin itsekseni, että eipä olla puusta pitkälle päästy, kun samoja mietteitä on edelleen ja TAAS! :D Mutta hei...sitä elämä kai on. Vanhan kertausta ja uuden opettelua. Mä vaan niin toivon, että olisin oppinut kerrasta tai parista...mä en niiii-in halua taas kerätä rippeitä luottamuksesta jostain huoneen pölyisimmästä nurkasta. Tai siis itseasiassa se luottamus...niin, se on kyllä hetkellisesti kadoksissa tän naisen elämästä. Sinisilmäisyys ja idioottimaisuus loppui nyt...tai se loppui tossa parisen kuukautta sitten. Saa olla viimeinen kerta, kun luotan idiootteihin. Toisaalta miten määritellään idiotismi...? Onko se verrannollinen älykkyysosamäärään vai voiko fiksukin ihminen olla idiootti? Mä olen sitä mieltä, että idiootteja voidaan olla kaikki, mutta olen myös sitä mieltä, että jos käyttäytyy kuin idiootti, niin sen voisi edes itselleen joskus myöntää ja pyytää ehkä anteeksikin. Jos nimittäin ihminen ei pysty myöntämään virheitään ja idioottimaisuuttaan, niin miten niistä vois oppiakaan.

Mutta mun täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässä olen hävittänyt luottamuksen ihmisiin. Mä toivon, että tää on väliaikaista. Tai mä toivon, että eräs henkilö pystyisi sen luottamuksen mulle palauttamaan. Mä toivon, että ei tarvis pettyä. Mä toivon, että voisin taas luottaa. Mä toivon, että mulle ei puhuttais paskaa vaan ihan rehellisesti päin naamaa. Paljon asioita ja toivomisen varaa...Mun ei vaan enää tee mieli myötäillä. Haluan kapinoida...tai en mä itseasiassa halua edes kapinoida. Mä haluan vaan olla mä ja tehdä asiat niinku teen. Ainiin...niinhän mä taidan tehdäkin. En mä paljoa muita kuuntele, jos jotain olen päättänyt. Vaikka myönnän, että välillä vois kuunnella järjen ääntäkin...mun päässä sellasta ei tunnu aina olevan. Vai onko niin, että se järki on siellä, mutta siitä ei vaan välillä välitä. Vai elänkö mä vaan tunteella enkä järjellä. Toisaalta, jos elisin tunteella, tuskin olisin töissä toimistossa vaan tekisin jotain luovaa, käsillä. Ei välttämättä edes mitään konkreettista taidetta vaan esim. hieroisin tai auttaisin ihmisiä sairaalassa tai maalaisin seiniä...en mä oikeastaan edes tiedä. Mutta jotain konkreettista sitä tarvis tehdä. Ei tästä tuu mitään, kun tuntuu, että junnaa vaan paikoillaan.

Jospas se oliskin se lupaus, jota en lupaa tehdä uutena vuonna. Eli lupaan junnata vähemmän paikoillaan ja tehdä ne asiat, joihin olen päättänyt paneutua. Lupaan piirtää enemmän ensi vuonna. Lupaan rakastaa lapsiani entistä enemmän. Lupaan, että en edelleenkään valehtele rakastamilleni ihmisille (valkoiset valheet lapsille on eri juttu ;)). Lupaan olla edelleen hullu, minä ITSE. Lupaan rakastaa estoitta uutta ja tuntematonta ja syöksyä edelleen pää edellä joka paikkaan ja miettiä sitten vasta. Lupaan toisaalta myös harkita tekojani, ainakin jos se on vahingollista muille. Lupaan olla iloinen, pirteä oma itseni, niinä hetkinä, kun en ole kiukkuinen oma itseni.
Lupaan hullutella, hauskuutella, halata ja pussata.
Mä niin vaan rakastan elämää,
että en jaksa murjottaa
vaikka vituttaa.

Runollista. ;)

Vielä innostuneena tankarunoista. Tässä yksi teille kaikille:

Rakas elämä.
Rakastathan minua?
Rakkauttakin jaan.
Rakkautta saatavilla,
Elämän vitutukseen.

Hoihoi...ja heheh...vähän väsynyt runo, mutta siis kaikille varmaan kävi ilmi, mitä tää meinas. Mä haluan vastedeskin olla teidän kaikkien rakkaiden tukena aina kun vaan itse en tukea tarvitse.

RaaaaaKAStan!

torstai 29. lokakuuta 2009

Kun elämä heittelee...

...niin se on jännä, että laulunsanat vaan joskus loksahtaa.

Tässä fiilis tällä hetkellä, Anastaciaa lainaten:


Now baby come on
Don't claim that love you never let me feel
I should have known
'Cause you brought nothing real
Come on be a man about it
You won't die
I ain't got no more tears to cry
And I can't take this no more
You know I gotta let it go
And you know

I'm outta love
Set me free
And let me out this misery
Just show me the way to get my life again
'Cause you can't handle me
I'm outta love
Can't you see
Baby that you gotta set me free
I'm outta love

Said how many times
Have I tried to turn this love arond?
But every time
You just let me down
Come on be a man about it
You'll survive
True that you can work it out all right
Tell me, yesterday
Did you know?
I'd be the one to let you go?
And you know

I'm outta love
Set me free
And let me out this misery
Just show me the way to get my life again
'Cause you can't handle me
I'm outta love
Can't you see
Baby that you gotta set me free
I'm outta love

Let me get over you
The way you've gotten over me too, yeah
Seems like my time has come
And now I'm moving on
I'll be stronger

maanantai 14. syyskuuta 2009

Kuvei

Tässä hieman kuvia kesän varrelta...

Emma ajaa rakkoria

Emma ottaa aurinkoa Ylömummin mökillä...sisällä... ;)

Äitikin on päässyt kuvaan.

Sormustinkukka.

Taukoa viettämässä uinnin merkeissä.

Kunkku odotti autossa sillä välin..

Ravintolassa.

Yytein rannoille menossa.

Kylmää...

Kiipeilyä Yyterissä

Hienova...

Hiekkalinna Yyterin rannalla

Polkuautoilemassa Yyterissä

Salli

maanantai 7. syyskuuta 2009

Mitä kuuluu Kokkokalliolle?

Sain tuossa juuri tehtävän...kirjoita vähintään 300 sanan aine "Mitä Kokkokalliolle kuuluu?" . Ja siis mikä onkaan parempi paikka tälläistä kirjoittaa, kun työpaikka, jos koneet on jumissa...

Mitäs Kokkokalliolle kuuluu...Aika paljonkin...Pähkinänkuoressa:
- Alkukesän tein töitä
- Vietimme heinä-, elokuun lomaa; Reissasimme pari viikkoa ympäri suomea (Yyteriin pitää lastenkin mielestä lähteä uudelleen :))
- Mökkeiltiin paljon, sekä lasten kanssa että kahdestaan Jannen kanssa
- Elokuun alussa jännitimme jo kovasti koulujen alkua
- Erika aloitti koulun!
- Emil eskarin
- Emmakin meni hoitoon
- Ja äiti meni "oikeisiin" töihin
- Tässä välissä haettiin opiskelemaan (ei onnannut...jäin varasijalle 24.) ja siis laji oli kätilö...ensihoitajan haussa en saanut edes varasija paikkaa...Pisteitä jäi puuttumaan 4, joten viikon päästä kun alkaa syksyn haut, niin uusiksi vaan yrittämään.
- Uusimpana uutuuksena (siis ihan niinkuin koulun, eskarin, hoidon ja työnaloittamiset eivät stressaisi tarpeeksi) meille tuli kaksi viikko sitten Salli. Salli on nyt 9vko briardi tytskä.

Jaksaa jaksaa elämää...Ei sen puoleen...musta tuntuu, että vaikka juoksen pihalla jatkuvasti ja siivoilen pissapapereita, niin tämän parisuhdesotkun keskellä se tuo ainakin sitä tervetullutta vaihtelua elämään. Mä nautin, kun on penska talossa...Olen ehkä hieman hullu ja ehkä masokistikin, mutta mä tiedostan sen. ;-D

Mutta...koneet toimii...töitä pukkaa...mä lupaan, kautta kiven ja kannon, että päivitystä tapahtunee taas useammin. ;)








torstai 23. huhtikuuta 2009

Poika tuli taloon.

Mikäs ihme siinä onkin, että aikaa ei vaan ole tarpeeksi. Mä edelleen peräänkuuluttaisin vuorokauteen esimerkiksi 6 tai miksei 12 tuntia lisää, jotta kaikki hommat sais hoidettua. Ei mulla nytkään olisi aikaa istua tässä ja kirjoitella blogiin, mutta kun on taas niin monta asiaa jäänyt tänne kirjoittamatta ja kertomatta.

Elämä hymyilee...kevättä on rinnassa ja kesää odotellaan kovasti jo Kokkokallion kupeessa. Sain jälleen yhden pitkäaikaisista (noin 15vuotta) haaveistani toteutettua. Poika tuli vihdoin kotiin (sunnuntaina)! Joten; Kaikki, tässä uusin tulokas talouteen Brasilialainen sateenkaariboa Poika.

Poika on kotiutunut tosi hyvin uuteen kotiin. Toisaalta en yhtään ihmettele...Jos minä valitsisin muovilaatikon (noin 30l) ja pienen "sademetsän" välillä, niin kyllä minäkin käärmeenä sinne miniterrasademetsään kaivautuisin mielummin piiloon. Poika on yllättävän paljon ollut esillä...kasvattaja sanoi, että viikon verran varmaan vaan piilottelee jossain, mutta ei Poika...se touhuaa ja menee nyt jo, joten kaipa sekin kertoo siitä, että olot ovat hyvät. Ensimmäistä syöttöä odotellaan mielenkiinnolla...ensi viikolla...ilmoittelen sitten, että miten kävi. ;)

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Niinhän siinä sitten taas...

...kävi, että päivityksessä kestää ja kestää ja kestää. Nytkin vain pikaista "kuvapäivitystä" japanilaisesta puutarhasta, johon olisin kyllä voinut jäädä asumaan. Tälläinen minulle tulee, sitten kun voitan lotossa sen jättipotin. :)










sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Maaliskuu

"Mä käyn joka päivä töistä katsomasta, mutta ei oo tullu mitään uutta."
"Kävin just taas katsomassa blogia, mutta ei siellä ollu mitään uutta."
"Päivitä blogi!"

Näiden kommenttien siivittämänä päätin nyt sitten "uhrata" sunnuntaikahviajastani hetkoisen ja päivitellä pikaisesti maaliskuun tapahtumat kuvien saattelemana... ;)



Maaliskuun eka vkoloppu oli muutto edessä ja vanhan vuokra-asunnon seinämaalaukset piti peittää sitä ennen. Pikkasen veti päästä, mutta onneksi on suti ja maalia saa kaupasta...Ja uudessa asunnossa seinät, joihin voi taas toteuttaa itseään. ;D


Uusi keittiö ja sotku muuton keskellä.(ei täällä kyllä vieläkään siistiä ole, mutta hiljaa hyvä tulee tai jotain. ;-p)


Japanilainen puutarha tyttöjen kesken...voi mikä taivas ja rauha. Mä haluan itselleni japanilaisen puutarhan. Sieltä tuli ihania kuvia, mutta niitä lisään sitten ihan omaksi osiokseen joku päivä. Mutta siellä oli myös sitruunapuu, jossa oli sitruunoita!


Emma laku suussa katsomassa, kun sisko ja veli pelaa sählyä. Oltiin katsomassa Jannen peliä ja Emil taisi ainakin ihastua harrastukseen kovasti. Oli jätkällä nimittäin hiki päässä pelaamisen jäljiltä.

Tälläsiä kuulumisia maaliskuulta. Mukavaa, uutta, jännittävää...kaikkea niin ettei muka kiireiltään ehdi blogia päivittämään. Japanilainen puutarha-osio tulee piakkoin ja lupaan taas pitää kameraa enemmän retkillä mukana, jotta saadaan vähän arkea tänne blogiin...

lauantai 28. helmikuuta 2009

Elämää...

Tänään on siis jo lauantai...perjantain kirjoitukset jäi välistä, kun elämä taas osaa heittää kuraa niskaan. En nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä juuri lainkaan, koska halasin pönttöä tai paijasin Erikan selkää, joka halasi ämpäriä. Oli tosi rankka yö ja edelleenkin pää on ihan lasia, vaikka ruokaa sai jo syötyä eilen ihan kohtuullisesti.

Vivian ja Oscar lähtivät iloisin mielin ukin kanssa kohti ukkilandiaa. Vivian oli kyllä sitä mieltä, että olisi voinut vielä jäädä leikkimään, mutta sovittiin, että joku toinen kerta sitten taas.

Vaikka viikko oli rankka vatsatauteineen kaikkineen, niin kyllä mä yhä edelleen lupautuisin auttamaan kaveria mäessä. Kuvia ei yllättäen ole nyt laittaa, kun eilen oli hieman heikko happi. Joten saatte kaikki tyytyä vain kirjoituksiin.

Nyt poistun laittautumaan menokuntoon. Erika ja Emil pääsevät tänään elokuviin, kun ovat olleet niin kilttejä koko viikon! Ja onhan se itsellekin sellainen "palkinto" kuluneesta viikosta.

torstai 26. helmikuuta 2009

Hoblaa

Huomenna on perjantai...Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi tämä vko on jo lopuillaan. :D

Itsellä ja Emmalla oli hieman lämpöä aamulla, joten jätettiin ulkoilut väliin. Iltapäivällä meno rupesi olemaan jo sitä luokkaa, että oli päästävä happihyppelylle...Mukava päivä vaikka olenkin itse aivan loppu. Hieman kuva-antia illan hassutteluista:

Iltapala syöty...

Hurmuri smile

Kieli ulkona tai suu auki joka kuvassa jollakin.

Näihin silmiin hukkuu vielä joku mies pahasti...

Näistä en sitten ole ihan varma...että hukkuuko nainen...vähän pelottavaa. :D
Ainiin...Kunkku tuli kotiin. Oli hieman hämillään menosta ja meiningistä...Oscar ja Vivian arastelivat aluksi tosi paljon, mutta iltaa kohti helpotti ja meni jo hienosti yhteiselo.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

hel...saat...prkl...byrokraatit.

Että voikin ihan hyvä ja kiva ja mukiinmeneväpäivä mennä vituilleen (anteeksi sanankäyttöni) yhden KELAn ansiosta. Tuli ihan sellainen olo, kun sinne taas jutteli, että näinköhän taas itsekään tietävät mitä siellä tekevät..*huok*

Päivä oli kuitenkin aurinkoinen, keväinen ja suorastaan lämmin, kun seisoi musta takki päällä auringossa. *ihanaaa* Mutta kamera oli tietenkin sisällä ja monta hyvää otosta jäi lapsista saamatta ja piirtyi vain omalle verkokalvolle. Tässä nyt kuitenkin kuva joulukukasta, joka on kylläkin otettu tänään...jaksaa siis kukkia ;)

Päivä oli tosiaan riehakas; kävelyineen, kauppoineen, pulkkamäkineen, itkuineen, nauruineen ja hammasten kiristyksineen. Itse asiassa, jos ihan totta puhutaan niin päivä tuntui tänään todella pitkältä...mutta mä luulen, että se johtui ihan omista kela, muutto ja raha-asioista ei niinkään siitä, että lapset olisivat olleet erityisen hankalia.

Oscarin äiti-ikävää ei ole tänään näkynyt...Paini oli Kristan mukaan ollut aika tuskaista...herkällä päällä on poitsu siis. Vivianilla oli illalla kovasti äitiä ikävä, kun keskusteltiin siitä, että saako huutaa suoraa huutoa, kun toiset yrittää nukkua. Minä sitten kävin onneksi hyvin varaäidistä ja halittiin ja pussailtiin ja syliteltiin niin kaikki oli taas hyvin.

Possut nukkuu ja tämä emakko ottaa nyt kuitenkin suurimpaan *itutukseen Oton kaapista ja istahtaa vielä hetkeksi ennen unentuloa sohvalle katselemaan jotain ohjelmaa, josta ei sitten huomenna muista mitään.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Hienostihan tämä menee

Ja ei tietenkään pitäisi kehuskella, koska jotain kamalaa tapahtuu. ;) Mutta yllättävän hyvin sitä edelleen pärjää lyhyillä ja hyvin pätkittäisillä unilla...no okei, ei kerrota kellekään, että join aamulla puolen litraa kahvia ja kaupasta piti ostaa yksi redbull. ;) Yö oli nimittäin aika rankka...Emma tietenkin päätti nukkua oikein nätisti koko yön, mutta hoitopojilla oli tällä kertaa hankala yö. Mutta näitä sattuu ja niiden kanssa eletään.

Aamu meni rattoisasti ulkoilessa...ei muuten ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka on pysähtynyt tuijottamaan, kun paimennan seitsemää muksua pitkin katuja...yksi autokin meinasi ajaa ojaan. Mutta siis aamusta Erika taas eskariin, Emil ja Oskari kerhoon. Sitten lähdetiin tämän neljän joukkion (Oscar, Vivian, Veeti ja Emma) kanssa kaupan kautta kotiin ja sieltä taasen kerhon puistoon laskiaisriehaan ja syömään keittoa ja pullaa. Hyvää oli ja mukavaa; paitsi Emmalla, joka huusi lähes tunnin huudon...ei väsytä, ei satu, ei ole nälkä...äidillä oli konstit vähän vähissä. Syy kyllä selvisi sitten kotona päiväunien jälkeen. Taisi neidillä olla maha kipeä, kun ensin tuli kikkare ja sitten löröt. :( Eipä tuo neiti taida taaskaan ihan terve olla...on niin itkuinen ja väsynyt jatkuvasti. Ottaa kyllä päähän, mutta jospa tämä muuton myötä helpottaisi.

Mutta siis päästiin kotiin, pienet nukkumaan ja isot dvd:tä katsomaan ja kahvitauko äidille. Oskari haettiinkin sitten yhdeltä uimaan ja kun pienet heräsivät pistettiin tanssit pystyyn. (yritän liittää videopätkän aiheesta, mutta katsotaan kuin mun käy). Oscarilla (siis ei sillä joka haettiin uimaan ;)) tuli tässä vaiheessa mitta täyteen ja äitiä ikävä. Tanssit ei maistunut vaan lepäili Emilin huoneen patjalla. Hieman äitiä ja isää ikävöitiin, mutta iltaulkoilujen, ruokien ja touhujen jälkeen olo oli paljon parempi ja pirteämpi. Suihkun ja hampaiden pesun jälkeen kutsui unimaa, joka kutsuikin nopeasti. Emma simahti viidessä minuutissa (jos ehti edes niin pitkään mennä) ja muukin jengi nukkui jo 20.45 täyttä häkää...

En mä edelleenkään haluaisi, että mulla olis seitsemän lasta, mutta kyllä niiden kanssa pärjäis, jos olis. ;D



Kylläpäs se lataaminen kesti...mutta ainakin nyt näyttäisi siltä, että jopa onnistui! Jippikaijee!

maanantai 23. helmikuuta 2009

Luojalle kiitos...(pakana puhuu)

että nämä eivät ole kaikki omia.... ;)

Huh...Kyllä mä ihmettelen miten suurperheen äidit jaksaa... :D Toki onhan se eri, kun on omat ja vieraat, mutta silti. Ja onhan tämä mun väliaikaisperhe iältään aika tiivis. Vanhimmasta jos aloittaa niin olis 6½v, 3x5v, 3½v, 2½v, ja 1v9kk. Aikamoista tahtia tuossa ois saanu pitää, jos kaikki ois omia.

Mutta joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta päivä meni oikein mainiosti. Aamulla viisi muksua pihalle, Erika eskariin, Emil kerhoon ja kolme muuta (Oscar, Viviann ja Emma) kaupan kautta kotipihalle. Hetki mäenlaskua ja sitten ruokaa tekemään. Puolenpäivän jälkeen tulikin sitten lisää lapsia eli luku täyttyi jo kuuteen ja kun Erikakin saapui kotiin eskarista niin oli koko jengi kasassa. Pienet ruuan jälkeen nukkumaan ja isot telkkarin ääreen rauhoittumaan ja tapittamaan robin hoodia. Iltapäivällä koko seitsemikko (onkohan toi suomenkielinen sana edes..vai olisiko se seitsikko? :D) pihalle riehumaan. Viideltä lastenohjelmat ja taas ruokaa massuun. Iltariehut sisällä, iltapala ja kasilta kaikki seitsemän olikin jo sängyssä ja yhdeksältä viimeinenkin jo unessa. Tohinaa ja touhua riittää, mutta yllättävää kyllä isommilta konflikteilta on vältytty... Muutamia kiukkupurkauksia tullut, mutta ne nyt on itsestäänselvyyksiä tälläsissä "epänormaaleissa" tilanteissa ja arjessa ylipäänsä. Kiteytettynä tämä päivä on ollut mukava, mutta en mä silti haluaisi, että kaikki olisivat omia. ;) Ja siis tämä johtuen minusta ei suinkaan siitä, että lapset olisivat jotenkin hankalia. :D

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Sunnuntai...

5 possua nukkuu...Tilannehan on siis se, että minulla on kaverin lapset hoidossa aina perjantaihin asti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita voi olla luvassa tässä viikon varrella. Ajattelin, että koitan joka päivä ottaa kuvia ja kertoa meidän kuulumiset täällä blogissa...jos vaikka äiti ja isi siellä Japanissakin ehtivät nettikahvilassa käydä, niin voivat bongata täältä kuulumisia tai ainakin lukea sitten jälkikäteen, että miten on mennyt. ;)

Vivian ja Oscar tulivat tuossa vähän kolmen jälkeen ja leikit alkoivat heti lasten kesken. Tänään päätettiin vaan leikkiä sisällä...huomenna ehtisi ulkoilla. Oscarilla tuli kova ikävä äitiä ja isää ja muutama kyynelkin tirautettiin Hannan sylissä, mutta iltaa kohden olo helpotti ja meno koveni. Iltapala syötiin, iltapesut hoidettiin ja koko jengi vaipui unille yhdeksältä. Huominen onkin sitten actionia täynnä...mutta siitä sitten huomisen raportissa lisää..

Tässä vielä possuista kuvia: