Mietin tossa tänään sängyssä päätä pidellen, että kun ahdistaa niin mitä ihminen tekee. Huomasin, että itselläni on kolme tärkeää asiaa, joita tulee tehtyä ahdistuksen ilmaantuessa. Ensimmäinen, joka luonnistuu vain lasten ollessa isällään on se, että lähden koirien kanssa kävelemään. Yleensä hyvin päämärättömästi...aikaa voi kulua tunti, kaksi, joskus viivyn reisulla neljäkin tuntia. Kävellessä ehtii miettimään, pohtimaan ja ihmettelemään. Asiat järjestyy päässä ainakin väliaikaisesti hyvin loogisesti ja väsymys lenkin lopussa auttaa pitämään ajatukset poissa. Toinen asia on tänne kirjoittaminen. Tiedän...blogissa on ollut hiljaista ahdistuksesta huolimatta. Mietin jopa sitä, että jos avaisin täysin uuden blogin ihan vain itselleni, jossa voisin kirjoittaa ilman huolta siitä, että ehkä ystäväni ja perheeni huolestuisivat hajatelmistani, mutta what the fuck...samahan se on, että kuuleeko ne asiat mun suusta tai täältä. Ja kyllä ne senkin tietää, että Hanna pärjää. Kolmas asia, johon välillä huomaan purkavani huolia on valokuvaus ja piirtäminen. Niitäkin on tullut kyllä liian vähän taas "harrastettua". Piirtämistä pitäisi harjottaa, että pysyisi touchi siihenkin hommaan. Mutta ihmisellä vaan valitettavasti rajattu määrä aikaa vuorokaudessa.
Mutta siis...olen yrittänyt taas pitää kameraa hollilla ja tässä muutamia otoksia talvesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti