Ja sitten mentiin. Uskomatonta, ihanaa, mahtavaa, jännää. Kaikki nämä sanat kuvastavat sitä fiilistä, kun näkee 10kuisen koiran jäljestävän ensimmäistä makkarajälkeään. Metsässä viivyttiin pari tuntia...neljä koirakkoa. Kunkku tosiaan ensimmäistä kertaa hommissa. Suursnautseri 6kk oli jo muutamia makkarajälkiä tehnyt. Valkoinen paimenkoira 1v3kk keväällä jo aloitellut harjoittelun, toimi hienosti ja sitten vielä ohjaajan rotikka 4vuotias....VAU, ensimmäistä kertaa taisin nähdä sellaisen "oikean" suorituksen ihan livenä; kapulat nousivat ja reitti päästiin hienosti loppuun. Siihen mekin sitten Kunkun kanssa pyritään. ;-) Mutta siis tämän upean illan jälkeen, voin vakuuttaa, että minuun iski treenikärpänen. Mä en muistanutkaan kuinka mä nautin metsässä koiran kanssa touhuamisesta! Nyt pitää vaan etsiä niitä ajankohtia jolloin pääsee metsään. Vielä palatakseni Kunkun suoritukseen, niin en olisi ikinä uskonut, että tuo kohvo osaa keskittyä niin upeasti hommaansa. Se teki homman rauhallisesti ja siististi. Kyllä mä olin ylpeä...kaipa sille jotain oppejakin on mennyt perille...vai olikohan kyseessä vain tuuri? No sehän selviää seuraavalla kerralla sitten.
Mutta näiden koirakuulumisten jälkeen. Lupasin niitä kuvia lastenhuoneiden seinistä, joten tässä tulee...
Ensin tyttöjen merenneito (siis jos joku ei tunnista kuvista ;-p) ja sitten Emilin linna.
Kuvat eivät ole järin hyviä...salamalla otettuja ja kamera ei ole siihen paras mahdollinen, mutta kyllähän noista nyt jotain näkee. Tuo linna on siis sitten koko seinän kokoinen. Valot ovat suunnilleen 120-140cm korkeudella. ;D
2 kommenttia:
mä vaadin kuvia, joissa lapset seisoo maalausten vieressä, ni näkeem mittasuhteet :D Ei muuten oo järkeä!!
Niin, meidän Peku on samanlainen. Se on näyttelyssä ja metsässä ihan eri koira. Ei koohota eikä riehu. On niinku asiallisesti töissä. Tekee kaiken vauhdilla, kuten luonnolleen kuuluu, mutta hyvin keskittyneesti. Siitä huomaa niin suoraan, että koiran pitää saada tehdä sitä, missä se on hyvä. Ja jokaisen pitäisi tunnistaa se koirastaan, niin ei olis onkelmia, ainakaan niin paljon.
Jälkeä olisi kyllä kiva päästä joskus kokeilemaan koirien kanssa :)
Ja nuo lasten huoneet on ihanat seinämaalauksineen! Niissä viihtyy varmasti. Sun pitää yrittää ottaa niistä vielä sellaisia fiiliskuvia ilman salamaa ;)
Lähetä kommentti