Kyllä voi tehdä pahaa. Rintaa ahdistaa ja tekisi mieli itkeä. Hakea lapset kotiin ja halata. Järkyttävän ahdistava tunne taas iski tässä illalla. Tiedänhän mä, että lapset on hyvässä hoidossa isällänsä, mutta tää ikävä on vaan niin raastavaa. Kaipa tämä helpottaa ajan myötä...tai ehkä sitä oppii olemaan yksin. En kiellä etteikö minulla olisi ollut mukavaa tätini 6-kymppisillä...en, ja varmasti rentouttavaakin. Sohvallakin oli mukava lukea lehtiä ihan vaan itsekseen ja itselleen. Pohdiskelin tuossa kyllä, että onko tämä yksinäisyyttä, mutta sitä se ei kyllä ole. Koirat tuovat helpotusta siihen olotilaan...eli yksinäinen en ole, mutta lapsia on kova ikävä. <3
Lapset olivat olleet lintsillä iskän kanssa tänään ja sain sähköpostiin muutaman kuvan. :)
Loppuun vielä nalle puhin mietekirjaisesta tämäniltaisia tunnelmia:
"Entä miten sinä voit?" sanoi Nalle Puh.
Ihaa pudisteli päätään.
"En oikein voi", hän sanoi.
"On ottanut voimille."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti