torstai 4. syyskuuta 2008

Chili

Kun kerran Chililässä ollaan niin Chilistä juttua (selvennykseksi tuntemattomille, että koirasta on kyse). Meillä kävi tänään pieni tapaturma. Tai siis Chilille kävi. Ja mä täällä olen aika apeana tästä tapaturmasta ja miettinyt koko illan, että pitääkö mun asian tiimoilta jotenkin toimia. Ja jos niin miten.

Eli siis tapahtumaketju meni jotenkin näin: Chili makasi oviaukossa tavallaan kylki ja naama muhun päin. Kunkku oli sen takana ja oli ilmeisesti tulossa eteiseen mun luokse, jolloin Chili ärähti. No näitähän meillä sattuu, joten en sen kummemin asiaa noteerannut. Noo..Erika oli sitten tulossa siitä Chilin ohi myös eteiseen ja ilmeisesti kuurous ja sokeus sen verran haittaa elämää, että Chili oletti, että Kunkku se sieltä tulee ja rähähti. Verta ei tullut, mutta lonkkaan jäi "raaaisujälki" ja Erika itki. Kun koiruus tajusi, mitä teki, oli tietenkin äärimmäisen nolona. Ja kun tilanne rauhoittui Erikakin sanoi mulle, että "katso äiti, kun Chili on surullinen."

Että mitä helvettiä tässä nyt sitten pitäs tehdä. :-/


Chili rakastamassaan paikassa. Mökillä, pellolla jahtaamassa kiviä.

3 kommenttia:

Iia kirjoitti...

Voi ei...
Mä tiedän niiiiin mitä sä käyt nyt. Muistatko? Mulla oli ihan sama tilanne keväällä.
Tänne mun on turha ruveta asettamaan sulle kysymyksiä, kun ensin pitäs kuulla vastaus ennen kun tekee jatkokysymyksen.

Mutta toi on aina niin vitusta toi kun koira ärähtää lapselle. Vaikkakin vahingossa. Mitä jos niitä vahinkoja tulee toiste, mitä jos siinä ei ole sun lapsi, tai siinä on Emma, joka on pieni, eikä vielä osaa varoa automaattisesti. Mitä jos... nää kysymykset risteilee sun päässä. MÄ NIIN TIEDÄN!
Mutta vaihtareita on. Muista se. Sulla on eri huoneita, sulla on portteja, sulla on kokemusta.
Soita kun ahdistaa.
jaksa ♥

Anonyymi kirjoitti...

Kasvattaja tätikin haluaa jakaa huolesi... Kili on jo vanha äijä jolla vanhan äijän "vaivat ja vaistot"... - ehkä tässä vaiheessa olisi tosiaan hyvä että Zilkku vaarilla olisi se oma soppi jossa se rauhassa voisi ladata akkujaan päivän aikana. Vanha herra vaatii jo paljon "kauneusunia" jotta jaksaa olla skarppina päivän askareissa! Ja varsinkin pitää sen "rasittavan" pikkuveikan ruodussa...
Mutta ollaanpa yhteyksissä!

Tiina Rönnberg kirjoitti...

Voi vanhusta. Yhdyn edellisiin ja jos on mahdollista niin kannattaisi Chilille rauhoittaa joku nukkumapaikka ja kertoa lapsille kuinka kuuroutuvan ja sokeutuvan vanhuksen kanssa yritetään toimia.
Ehkä itse tiedät sitten parhaiten, kun pappakoiran ja lasten kanssa elo ei enää suju.

Meillähän oli myös Ronjan kanssa tilanne, jolloin se näykkäsi siskon tyttöä. Tilanne oli sikäli helpompi, ettei niiden tarvinnut asua 24/7 samoissa tiloissa vaan silloin, kun siskon tyttö oli mummilassa oli Ronja rajatuissa tiloissa.