Päivitysongelma

Minä kuulemma päivitän blogia ja kuvia blogiini liian harvoin. Noo...tässä sitä nyt sitten kellon lyödessä kohta puoli yksi, koirat käyttämättä ja syöttämättä päivitellään ja luetaan samalla eroperheistä ja lapsista. Mutta tätähän tämä on...tunteja on liian vähän (ostan mielelläni, jos jollain on myydä) ja tekemistä olis miljuuna. Mutta eiköhän tämä tästä helpota kun työt alkavat. Mä osaan olla sarkastinenKIN. ;-p ja huumorintajuakin löytyy edelleen ja vieläkin. En tiedä missä sitä olisikaan ilman naurua ja iloa. Mutta siis asiaan.

Lupaan kautta kiven ja kannon...ja niin edelleen, että kuvaan lastenhuoneen seinät eli maalaukset pikimmiten. Se vaan aina jotenkin unehtuu ja muistuu illalla, kun valo ei enää riitä. Joten tässä nyt viimeiseltä kuukaudelta tunnelmia ja kuvia.

Heti alkuunsa 4 kuvan sarja, josta tulee sanomista. ;-p Mutta laitan silti ja poistan jos uhkaillaan. Mutta siis ensimmäisessä kuvassa siskon tyttö, joka pääsi ripiltä! Mä en kestä...mä muistan kun Jenna synty...se oli pieni (niin minäkin) ja söpö (niin minäkin) ja niin viaton (niin minäkin).Isi ja äiti, ukki ja mummi ja ensimmäinen lapsenlapsi pääsi ripiltä. Näitä tulis vielä 8 juhlat...koittakaa kestää. :D

Rakas isosiskoni Anu.
Klo 10.00 "Et sä voi tollasta kuvaa laittaa...hyi!" Eli ensimmäinen sensurointi...

Ja rakas isosiskoni Tanja. (Mä en tajua, mistä mä olen saanut tämän kokoni...?!) *syö omenapiirakkaa*

Sitten siirryttiinkin uuteen asuntoon ja lasten hassutteluun. Eli eka kerros on kyseessä ja ikkunan ulkopuolella on jotain tötsiä joiden päälle on tosi kiva kiivetä ja sitten irvistellä äidin puhtaat ikkunat räkäisiksi. :)

"Viis piirakasta, mutta tämä vaniljakastike on äiti herkkua!"

Mun PIENI! Se alkoi...koulutie...mä en kestä...kohta se jo menee naimisiin. Eskarilaista tais vähän jännittää. Äitiä ei yhtään.

Tässä kuvassa on vaan sitä jotain...Näkyykö tässä kenties nuorimmaiseni tulevaisuus? Vain skede puuttuu.

Muumilaaksossa tuli vähän otettua...nimittäin kuvia. Mutta jos nyt laittais tänne vain yks tai kaks. Muumimamma oli tosi kiva Emman mielestä, kunhan pysyi nokkineen tarpeeks kaukana. :-D Äidin sylistä oli kyllä tosi kiva paijailla kuonoakin ja repiä vähän korvaa.

Huomaa Erikan ilme. Hieman kiikkui silta ja jännitti, mutta hienosti pääsi yli.

Äidillä meni hermo. Vankilaan; kulkematta lähtöruudun kautta. Tää ei muuten sit pidä paikkaansa. Meillä oli niin mahtava ja hyvä reissu, että oksat pois. Lapset käyttäytyivät ihanasti, äidit nauroi ja kaikilla tuntui olevan hauskaa...myös ampiaisilla, jotka ei meidän mielestä olleet hauskoja.

Mun nappisilmä. <3

Ja sitten sinisilmä. Toivottavasti tulevien hoitopoikien äiti ei pistä pahakseen. Ja jos, niin poistetaan sitten taas. Ja kyllä, työt alkais niinku 2.päivä! Vähän niinku jännitää, mutta ei kuitenkaan. Jännä nähdä miten arki lähtee rullaamaan viiden lapsen, eskari ja kerho kuljetusten, ruokailujen ja nukkumisten kanssa. Mutta kohtahan tuo selviää! :D

Naantalin leirintäalue ja Naantali pitäis kokea joku kesä oikein ajan kanssa. Mä jotenkin ihastuin koko paikkaan. Katsokaa nyt tätäkin maisemaa. *laulaa* "Vielä on kesää jäljellä..."

Ja sitten. Koska mulla ei ole kuvaa siitä salaisuudesta...joka siis ei ole salaisuus enää. Eikä ole kuvia lastenhuoneen seinistä. Niin laitetaan nyt sitten kaverini Iian ottama kuva musta. Tosi söpö...eiKÖ. Mutta eikö ole ihana punainen tukka. *lööv*

Ja nyt kun kello löi 0.40 ois varmaan syytä käyttää koirat iltapissillä. Ruuan het saivat ja söivätkin jo. Onneksi ehdin nukkuakin vielä kuus-seitsemän tuntia. Ja Emmakaan ei ole yskinyt...joten se lupailee hyvää loppu yöksikin.

Elämä on elämisen arvoista.
Kaunista ja kipeää.
En sure, itken.
Elän.