mietimietimieti

Joskus on niitä päiviä, että sitä miettii vähän liikaa. Joku on joskus sanonut, että mietin aina liikaa, mutta tänään jopa itse myönnän, että ajatukset ajaa hieman liian lujaa. Se joku tai ihan kuka vaan ku vielä kertois, että miten nää ajatukset saa vaimennettua.

Mukiinmennyt työpäivä eli ihan muksa, morsian ilma eli kaanista kaanista, repäisevä lenksu eli koiranulkoilutus ja silti mieli on maassa. Ja vain ja ainoastaan siksi, että ajatus laukkaa. Ilmeisesti mä en saa pysähtyä hetkeksikään...kokoajan pitäs painaa, ettei ehtis ajattelemaan, mutta "what goes around, comes around", jossain vaiheessa sekin on edessä kuitenkin.

Mä ehkä olen vaan loman tarpeessa. Odotan oikein, että saan pakata kimpsut ja muksut ja koiran autoon ja lähteä baanalle...suomi here we come...varokaa vaan kaikki, tiedä vaikka saisitte yllättäviä yövieraita joku kaunis kesäpäivä. ;) Kaipa tää taas lähtee tästä uuteen nousuun. Kantarellikeitto ja ruisleipä namaan ja nukkumaan, jos vaikka sais inhimmilliset yöunet. En edes telkkaria jaksa avata.

Varjoja...myös kuvissa

Kiireetöntä.

Keskiviikko aamu 8.13 ja mä olen lasten kanssa kotona! Ollaan syöty rauhassa aamupala ja pukeudutaan pikkuhiljaa. Ei ole kiirettä, kun Emman neuvola on vasta 10.15. Kaksi tuntia aikaa. Erikan voi laittaa hissukseen kouluun ja sit jos pissattais vielä Sallinkin uusiks ennen lähtöä. Tälläset aamut on kyllä harvinaista herkkua ja mä otan kaiken tästä irti. *lööv*

Poika

kakkua...

Erika 8v ja Emma 3v...niin se aika vaan rientää... Tilauksessa oli Erikalle lohikäärme- ja Emmalle helinäkeijukakku. Tälläsiä tuli:

Lohikäärmeestä tuli ihan kiva. Olisin halunu laittaa pikkasen enemmän yksityiskohtia, mutta tuo aika loppui vähän kesken. Hyvä siitä tuli ja makukin oli syötävä. Täytteenä mansikkamössö (tuoreista mansikoista, vaniljatuorejuustosta ja rahkasta) ja pätkis mössö (samat aineet, mutta mansikoiden tilalla pätkispussi)

*hih* Helinän naama on väärällään ja maksakin taitaa olla poksahtamassa. :-D 10min. taideteokseksi ihan syötävä. Emma oli mielissään se oli pääasia. ;)

Täältä ylhäältäpäin väärinpäin katsottuna tuo Helinä näyttää ihan hyvältäkin. 

Oli rankka päivä siivouksineen ja kakkuineen ja kaikkineen, mutta oikein leppoisat ja mukavat juhlat. Mun pikkuset senkun vanhenee...äiti onneks ei. ;)

Siitä on aikaa...

...eikä mulla nytkään taida olla mitään järkevää sanottavaa...joten kuvei.

Minä ihte

Kaunista!

Perhosnaama

Diseen lähdössä...voi noita ruskeita silmiä. <3

Mökillä saattaa saada naaman naarmuiseksi ja väsy saatta iskeä yllättäen kesken illanvieton. :)

Erikaa "hieman" jännitti sirkusesitys

"ota äiti kuva"

Mun pieni mies sai eskarista päästötodistuksen <3

Lohikärmes kakunkoriste:

Oletko onnellinen?

Elätkö hetkessä? Elätkö sitä elämää, jota kuvittelit joskus eläväsi? 

Hurjan isoja kysymyksiä...joihin voi vastata sanalla tai tarinalla. Tällä hetkellä joutuisin kaikkiin kolmeen kysymykseen vastaamaan En, En, En...joka on toisaalta surullista, mutta avaa myös silmät ja ajatukset. Mun on pakko myöntää, että viimeaikaiset tapahtumat elämässä on olleet liikaa. Ei sen, etteikö suosta vielä noustais, mutta tuntuu, että kulman takaa tulee kokoajan lisää yllätyksiä ja jaskaa niskaan. Rupee menemään maku...etteikö asiat vois taas vaan sujua. Miten asiat saa sujumaan, silloin kun ne ei suju..?

Ajattelin, että kirjoittaminen helpottais, mutta jotenkin ajatukset ei pysy nyt kasassa. On siis syytä lähteä miettimään asiaa uniin..tai ainakin yrittää...jos sieltä tulis joku vastaus johonkin.

Vähän piristystä: 

"Äiti, ota musta kuva."

Kakkujaaa...

No siis multa repes ja innostuin ja haluisin tehdä lisää lisää lisää kaikkia hauskoja kakkuajatuksia. :-D Mutta siis tässä Herra-Pöllö ja se oli kuulemma hyvää (ihan sokerikakkupohja ja täytteenä pätkisvaahto)...mä en valitettavasti ehtiny maistamaan, ku hoidin sairasta lasta kotona. Mutta työkaverit oli tyytyväisiä. ;)

Eli tässä kuva:

Vitutus, mut mikäs tässä kun on hienoja kakkukuvia

Yllä kalavoileipäkakku, joka oli taas hyvää. Ja alla pikku-Jennan toivoma Titi-nallekakku. Tuli melko hieno vaikka itse sanonkin.

Ajatus ja elämä

Viimeisimmät postaukset blogiin ovat olleet laulun sanoja...tai oikeastaan tunteita...laulut ovat olleet vain ulostulokanava. Ajattelin kuitenkin kertoa nyt hieman kuulumisia...siis siitä mitä minulle ja elämälleni kuuluu, lapsille, eläimille, arjelle...ajatus tästä lähti hyvästä olosta. Tänään oli mieletön päivä!

Aamuherätys lauantaipäivälle ei nyt ehkä ollut ihan mielettömin, kun Erika 7v. ei ollut sitten ehtinyt vessaan. No, eipä siinä sitten muuta kuin seiskalta ylös ja repimään lakanoita sängystä. Mutta hei...tulipa peitot ja patja tuuletettua pakkasessa. Sitten koirat pihalle ja pienen aamulenkin jälkeen kaikki kolme mussukkaa olikin jo heränneet. Rupesin pakkaamaan hieman eväitä ja jo kymmenen aikaan oltiin Espoon Kaitalammella ja ruvettiin virittelemään notskia. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi pilkkijää ja aurinko! Ja voi sitä riemua, pulkalla tultiin mäestä sillä välin, kun äiti viritteli makkaravalkeaa. Emil tietenkin auttoi nuotiossa...äidin pikku pyromaani. ;) Nuotio saatiin sytytettyä ja aamumakkarat ja leivät paistettua. Nautittiin kevätpakkasen hajusta ja auringonsäteistä. Mikäs siinä olis ollut pidemmänkin aikaa viettää, mutta Emmalle tuli hätä numero kaksi. :D Elämä on, mutta vietettiin me parin tunnin verran raittiissa ulkoilmassa syöden ja touhuten. No, kotiin matka vei. Hädät tuli hoidettua. Koneellisen pyykkiäkin sain pestyä, ennenkuin matka jatkui kohti Tuusulaa. Menimme kylään vanhalle naapurille. Lapset nautti seurasta ja äiti myös. Lapset olivat kasvaneet ja kuulumiset vaihdettiin. Oli niin mukavaa. Kuudelta kutsui kauppa, täytyihän sitä lauantainamit saada. Emil halusi Makuunista nameja ja päätettiin viedä Janin tytöille Miialle, Jennalle ja Elille pikkuiset namiyllärit kotimatkalla. Pysähdys siis matkan varrella ja sitten kotiin. Kotona oltiin seiskan aikaan ja laitettiin sauna sitten melkeinpä heti päälle. Saunottiin ja mulittiin, touhuttiin ja juteltiin. Voi kuinka mä tunsin oloni seesteiseksi ja onnelliseksi. Lapset ovat nukkuneet jo useamman tunnin ja minunkin piti kyllä nukahtaa ajoissa, mutta blogipäivitys ja ennenkaikkea KingKong elokuva valvottavat. :)

Mutta siis mun elämä...se on hektistä. Mutta tän päivän perusteella, en jotenkin jaksa välittää siitä. En jaksa välittää siitä, että en nuku tarpeeksi. Että joka ilta on lasten harrastemenoa ja omat koulutehtävät jäävät sen vuoksi rästiin. Että en oikeastaan tiedä, että mitä mä haluan tulevaisuudelta. Onko tämä sitä hetkessä elämistä ja nauttimista...? Mulla on elämässä tällä hetkellä niin paljon mukavia ja positiivisia asioita, että ehkä se oma epävarmuus ja epätietoisuus jäävät sen vuoksi taka-alalle. Mulla on ihanat lapset. Erika, Emil ja Emma senkun kasvavat...lapsuun on vain hetki ja mä haluan että mun lapsilla on mukavaa ja ihania muistoja. Miesystävä, jonka kanssa seurustelen rauhassa...ihmetellen, että mitä tästä tulee jos on tullakseen...on turvallinen ja hyvä olla tässä suhteessa Janin kanssa. Kaupan päälle tässä suhteessa tulee kolme suloista lasta. Voitte vain kuvitella mitä kuusi ikähaarukaltaan 1½v-7v lasta saa aikaan. On muutamat hymyt saatu lasten touhuista.  Bonuksena päälle...olen vieläpä lopettanut tupakoinnin! Melko lailla mukavasti on mennyt. Välillä toki tupakkaa tekee mieli, mutta hirvittävän kärttyinen en kyllä ole ollut. Päinvastoin, elämä on hymyillyt...en tiedä, onko tää kaikki liian hyvää ollakseen totta...milloin se lietevesi kaatuu niskaan. Mutta koitan olla ajattelematta niitä kakkavesiä ja keskittyä olennaiseen. Ts. Elämän ihmeellisyyteen.

Tää on omistettu mun kaikille rakkaille *syrän*

Avain : Yhdes Iltaan

Mun sydän virtaa ulos sulle, äiti suun kautta

jaksoit kantaa mahassas mua 9 kuukautta

lupaan sua aina auttaa, oon ikuisesti velkaa

toivon et valitsemani tie, sulle mamma joskus kelpaa

rakastan sun kans sippaa viinii, keskustella, relaa

loma esitteitä selaa, nyky-yhteiskuntaa kelaa

ja mun isobroidi tulisitpa kanssani fudista pelaa

en millään snaijjaa miks sun piti jo synnytyksessä delaa

mut siks päätti mamma ja pappa mut tänne siittää

isoveljenä sulle en pysty tarpeeks ikiin kiittää

ei voi sanat riittää lasken kukkii haudallesi

poltetaan tämä jointti sun ikuiselle rauhallesi

äiti kaupungin sairaalan listoilla venaa chänssii

kasvain kasvaa kaulas elämä vetää swichtancee

vanhemmat aitoi hippei siks kai musta tuli radikaali

spraymaali kriminaali rohikan katujen vandaali

otan elämästäni vastuun jos onnistun vaimon löytää

lupaan niinku faija koval duunil tuoda leivän pöytään

jos mulla ei oo cashii ni sitten vaikka varastan

en sano usein mutta äiti, isä teitä rakastan

(chorus)

tämä päivä yhdessä iltaan, ahaa

kaikki ennallaan, niinkuin silloin ennen

tutut kasvot mulle hymyilee

joo-o, on kaikki ennallaan

yeah, yeah

mun vanhemmat siskot sekä mamma ja pappa

mitä kuuluu perhe, omistettu teille tämä platta

ja mun sedät, enot, tädit ja kaikki mun serkut

pidetään tiiviimmin yhteyttä ei riitä joulukorttiterkut

mummi ja ukki pahoittelen etten menny inttiin

arvostan silti kokemustanne tervetullu joka vinkki

isä mun esikuva radikaaleihin ajatuksiis uskon

taistelen virkavaltaa vastaan katotaan mihin must on

pystynko itseni elättää vai juoksenko sossuun

(so-so-so-sossuun, kuinkas sen nyt, sä vesit pullon kossuu)

ja mun rakkaat siskot, toinen opiskelee, puhuu kielii

toinen sisko auttaa ongelmaperheissä elävii pienii

lapsin friikattiin, muttei meil enää aika matsaa

ei, jokaisen mun lapsen nimen mä tatuoin mun vatsaan

kaikki frendit kuin perhe ootte mun kaveriliitos

ootte kestäny vaik oon ollu runkku, siitä iso kiitos

Jurassik ja Didi pukeudutaan valkosiin eikä tummiin

Juha ja Janika, must tulee maailman paras sylikummi

kaikki kaverit nyt ja ennen ootte mulle parasta

vaikken sano tätä usein, meitsi teit kaikkii rakastaa

...

Sivilisaation kulmakivi on perhe.